Suomen meriarkeologinen seura ry                                             

Finlands marinarkeologiska sällskap rf

 

 

 

JÄSENKIRJE  2 / 2005

23.11.2005

 

 

 

 

 

  Seuran postiosoite:

                       Suomen meriarkeologinen seura ry

                       c/o  Kalle Virtanen

                       Tilanhoitajankaari 4 as 51 B

                       00710 Helsinki

  email:           kalle.virtanen@subsurface.fi

 

   Pankkiyhteys:  Sampo  800010-70410015

 

   WWW-sivu:     http://www.mas.fi

 

 

 

 

 

Ari Pajunen

 

Seuran hallitus

 

Seuran hallitus on kokoontunut tänä vuonna yhdeksän (9) kertaa.

 

 

Seuran kymmenvuotisjuhlaan 10.12.2005 liittyen, jos jollakin jäsenistämme on kuvia seuran menneistä vuosista, voisi ottaa yhteyttä puheenjohtajaamme Kalle Virtaseen

( yhteystiedot email: mas@mas.fi tai p. 041-5242273)

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusia hallituksen jäseniä :

 

Hanna Talka : Seuran uusi sihteeri.

 

Olen ikuinen opiskelija ja avoimessa yliopistossa eksyin taidehistorian kautta arkeologian luennoille ja siellä kiinnostuin meriarkeologiasta. Motiivi sukelluskurssille menemiseen olikin päästä omin silmin näkemään Itämeren aarteita. Suoritin Padin OWD:n kesällä 2002 Hangossa, harrastus ei oikein päässyt vauhtiin ennen kuin liityin sukellusseura H2O:hon innostuessani Hesarissa olleesta jutusta seuran järjestämästä meriarkeologialeiristä. Viidennen sukelluksen tein 2004 kesällä ja nyt niitä on kertynyt n. 100, joten ihan aloittelijan kengissä olen vielä. Nyt olen P2 ja keväällä menossa P3 kurssille. MAS:iin ja Kalleen tutustuin ensimmäisen kerran Nas Intro kurssilla v. 2003. Käytin hyväkseni tilanteen kuullessani keväällä seuran etsivän sihteeriä itselleen, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja pääsinkin suoraan aitiopaikalle. Kunhan työpaikan vaihtoon liittyvät kiireeni asettuvat jää aikaa keskittyä ja osallistua aktiivisesti seuran toimintaan. Olen töissä Vantaan kaupungilla ja juuri vaihtanut paikkaa uuteen Talouspalvelukeskukseen laskenta-asiantuntijaksi sisäiseen laskentaan. Tehtävänä tulee olemaan kustannuslaskenta, raportoinnin kehittäminen ym. No, onko se sitten heikkous vai pahe, mutta myönnän viihtyväni kunnan työntekijänä. Asun koiran kanssa Vantaalla Pakkalassa, lentokentän kupeessa, mikä on sijaintina hyvä matkustusintonikin vuoksi. Kesät menevät kyllä Suomen vesillä, viihdyn merellä ja parhaillani olen rannikkolaivurikurssilla, näin olen hiukan lähempänä toteutumatonta nuoruuden unelmaani merimiehen ammatista. Mutta kun on kolme ja puoli vuosikymmentä elämää takana niin haaveetkin ovat muuttuneet paikallaan pysyvämmiksi, nykyään ajatuksissa siintelee mökki meren rannalla...

 

Juha Lauro :

 

Ikää karvan päälle 40 vuotta ja asuinpaikkana Helsinki. Sukeltamista vaihtelevalla menestyksellä 80-luvun alkupuolelta lähtien. Vanhemmiten heräsi kiinnostus meriarkeologiaan ja sen seurauksena kävin NAS'in intro- ja Part1-kurssit. Kurssien yhteydessä tulin tietämään MAS'in toiminnasta. Pian huomasinkin olevani mukana kuvioissa. Sukellusseura helsinkiläinen H2O.

 

T-paidat ja lippikset

 

Seuran logolla varustettuja  T-paitoja ja lakkeja voi tilata Kallelta.

T-paidan ( 8,50 euroa ) koot  M, L, XL, XXL.

Lippisten  ( 10 euroa ) koko on säädettävissä.

Pinssejä ( 3 euroa )

Seuran virallinen pinssi on valmistunut: pituus 21 mm ja korkeus 17 mm – valettu pronssinen rintamerkki, jota saa tilattua rintaneulalla tai riipuslenkillä ( 20 euroa ).

 

 


Puheenjohtaja palsta

 

Katsaus kuluneeseen vuoteen

 

Kuluva vuosi on Suomen meriarkeologisen seuran kymmenes toimintavuosi. Seuran toiminnan painopiste on edellisten vuosien tapaan ollut koulutustoimintamme saattamisessa vakaalle pohjalle.

 

Voimavarojamme on sitonut erityisesti Englannista Nautical Archaeology Societyltä hankkimaamme koulutuspakettiin olennaisesti kuuluvan kirjan Archaeology Underwater NAS Guide to principles and practise suomeksi julkaiseminen. Pitkän ja aikaa vieneen prosessin tuloksena olemme nyt vihdoin pääsemässä lopulliseen sopimukseen ehdoista kirjan julkaisemiseksi suomeksi. Erityisen ilahduttavaa tässä on, että Nautical Archaeology Society ei vaadi meiltä minkäänlaista korvausta kirjan painamisesta suomeksi. Kirjan Englantilainen kustantamokin on esittänyt meille maksettavaksi varsin kohtuullisen provision korvaukseksi omasta osuudestaan, joten sopimuksien allekirjoittaminen on hyvin lähellä. Lopullista sopimusta hiottaessa kirjan suomalaisen version painoon saattaminen on edennyt jo niin pitkälle, että kirjan tulevasta ulkoasusta on juuri valmistunut suunnitelma taittajan toimesta. Tavoitteissamme onkin, että saisimme kirjan markkinoille toivottavasti jo helmikuun venemessuille mennessä.

 

Teos tulee täyttämään suurta tarvetta suomenkielisenä vedenalaisen arkeologian perusteoksena. Suomalainen painos tulee myös näyttämään suomalaiselta, koska olemme suurelta osin uusineet kirjan piirrokset ja valokuvat omista olosuhteistamme ja kohteistamme kertoviksi. Myös kirjan ulkoasu tulee huomattavasti uudistumaan. Tähän liittyen on paikallaan kiittää piirtäjä Timo Mikkosta ahkeroinnista kirjan piirustusten parissa sekä taittaja Niina Turtolaa kirjan tulevan graafisen ilmeen suunnittelusta. Kirjan kuvitusta kasaamassa ovat olleet  Kaj Enholm, Juha Hakala, Juha Lauro, Pekka Paanasalo, Arto Sillanpää, Vesa Saarinen ja allekirjoittanut. Erityiset kiitokset runsaan kuvamateriaalin käyttöömme luovuttamisesta ansaitsevat Mikko Korhonen sekä Sami Turunen ja Mikko Vormala. Vedenalaiskuvia on käyty ottamassa Vesa Saarisen venettä tukialuksena käyttäen, josta myöskin Vesalle kiitokset.

 

Kursseja pidettiin vuonna 2005 neljä. Näistä kaksi oli introkursseja ja kaksi NAS part I kursseja. Kaiken kaikkiaan seuramme on nyt kouluttanut vuodesta 2002 alkaen, jolloin liityimme NAS koulutusjärjestelmään yhteensä 178 henkilöä.

 

Koulutustoiminnan lisäksi seura on osoittanut aktiivisuuttaan myös toisella tärkeällä toimintamme saralla järjestämällä merihistorian päivät yhteistyössä Suomen merihistoriallisen yhdistyksen kanssa. Merihistorian päivät järjestettiin Raumalla 15.-17. päivänä huhtikuuta. Merihistorian päivien teemana oli varhainen koneellinen merenkulku ja meriarkeologian osuudessa kuultiin esitelmiä varhaisten konealusten hylyillä tehdyistä tutkimuksista. Seuramme kutsumina luennoitsijoina Raumalla luennoivat Professori Carl-Olof Cederlund, koneinsinööri Bernt Breding, FT Juha Flinkman, tutkija Vello Mäss sekä toimittaja Jarmo Ratinen. Luennoitsijoidemme esitelmät saivat paljon kiitosta ja merihistorian päiviltä saamamme palaute onkin ollut hyvin myönteistä.    

 

Tiedottamisen alueella olemme käynnistäneet internet kotisivujemme uudistamishankkeen, jota ovat ensisijaisesti vieneet eteenpäin Kaj Enholm, Juha Hakala ja Ari Pajunen. Kaj Enholm on mukana toimialamme yhdistyksien kokoonpanossa joka valmistelee alan yhdistyksien yhteistä nettiportaalia. Juha Hakala on selkiyttänyt kotisivujemme rakennetta palveluntarjoajamme Elisan kanssa ja alkanut uudistaa ja päivittää sivujamme.  Lisäksi seura on tiedottanut edesottamuksistaan jäsentiedotteiden kautta, joista nyt käsissämme oleva tekele on vuoden toinen. Jäsenkirjeiden toimitusvastuu on kuluvanakin vuonna levännyt Ari Pajusen harteilla ja Ari onkin hoitanut homman varsin mallikkaasti. Jäsenien aktiivisuutta juttujen kirjoittajina kaivattaisiin kuitenkin jatkuvasti lisää ja uudistankin tässä jo edellisissä katsauksessa esittämäni kuulutuksen artikkelien kirjoittajien perään. Kaikki yhteydenotot ovat tervetulleita ja asiassa saa mielellään kääntyä Arin tai vaikkapa allekirjoittaneen tai seuran sihteerin puoleen.

 

Seuran sukellustoiminta on kuluvana vuonna rajoittunut kurssien yhteydessä tehtyihin koulutussukelluksiin sekä NAS Guidissa tarvittavien kuvien ottamisen johdosta tehtyihin sukelluksiin. Englannista hankkimamme NAS koulutuspaketin kääntäminen ja lopullinen sopeuttaminen maahamme on sitonut resurssejamme käytännössä vuodesta 2002 alkaen. Prosessin nyt ollessa vihdoin loppusuoralla on tarkoituksemme ensikesän kuluessa lisätä seuran sukellustoimintaa ja yhteistyössä museoviraston meriarkeologian yksikön kanssa tarkastella seurallemme tarkoituksenmukaisesti rajattavaa tutkimuskohdetta tuleville vuosille.

 

Ensivuoden toimintaa silmälläpitäen olemme myöskin alustavasti neuvotelleet ekskursion tekemisestä Ruotsiin höyrysiipiratasalus Eric Nordevallia katsomaan sekä Karlskronan laivastomuseoon. Laivamatkan kuluessa on tarkoitus pitää myös perinteiset vedenalaisen arkeologian päivämme laivaseminaarina. Matka pyritään tekemään maalis-huhtikuussa.

 

Kuten kaikki tietävät saavutti seuramme tänä vuonna kunnioitettavan kymmenen vuoden iän, jonka johdosta järjestämme kymmenvuotisjuhlat lauantaina 10.12. klo 17.00 poliisien kesäkodilla Lauttasaaressa. Toivon teidän vastaavan hallituksen lähettämään kutsuun ja saapuvan juhliin mahdollisimman sankoin joukoin. Nähdään siis kymmenvuotisjuhlissa.

 

Terveisin puheenjohtaja Kalle Virtanen   

 


Matkalla

 

Tällä kertaa päätin tutustua Rauman murteeseen paikan päällä.  Parhaiten se kävi ilmoittautumalla Rauman Merihistorian Päiville, joiden onnistumiseen saatoin hiukan itsekin hieman vaikuttaa istuessani Suomen Meriarkeologisen seuran hallituksessa kolmatta vuotta.

 

Meitä Lahden edustajia lähti matkaan kolmen henkilön porukka 16.4. jo kello 5.00, koska halusin valloittaa etupenkistä paikan kamerani kanssa. Siinä onnistuinkin, mutta kun Raumasalissa ei ollut pimennysverhoja, kuvistani tuli ”hunnuttuneita” aurinkoisten päivien takia varsinkin diojen ja videopätkien osalta.

 

Ensimmäinen luento oli VTT Petri Sipilällä sisävesiliikenteen vaiheista Päijänteellä.  Arkeologisia tutkimuksia ja löytöjä ei ole Päijänteellä juurikaan tehty.  Lahtelaista laivanrakennusta on kuitenkin jonkin verran ollut ja vilahtipa kuvissa yksi pieni autolauttakin.

 

KTM Matti Pietikäinen piti mielenkiintoisen esitelmän sotakorvauslaiva Turson palautuksesta Suomeen 60 vuoden jälkeen. Se oli toiminut satamajäänsärkijänä tuon ajan nimellä Taifun, ja laiva on edelleen erinomaisessa kunnossa.  Kahta kattilaa venäläiset ovat lämmittäneet raskaalla polttoöljyllä, jonka vuoksi näkemissämme kuvissa esiintyi musta savupilvi etenkin sytyttäessä.  Nevan vedessä lienee jotakin erityistä, sillä pienintäkään syöpymää kattiloiden sisällä ei ole havaittu. Taifun luokan jäänsärkijöitä meni sotakorvauksena Neuvostoliittoon kaikkiaan kaksikymmentä kappaletta.

 

Professori Heide Gersteberger Bremenistä luennoi luultavasti merimiesten asemasta. Sitä en kyennyt täysin seuraamaan, mutta osasin taputtaa aina oikeassa kohdassa, eli silloin kuin muutkin taputtivat. Iltapäivällä professori Yrjö Kankinen kertoi tonneista ja rekistereistä, eli miten laivojen kokoa on mitattu. Sopivasti manipuloimalla saattoi säästää tulli- ja satamamaksuissa jopa 75% rakentamalla laiva määrätyn muotoiseksi vaikkapa kantensa osalta kapeaksi.

 

Entinen Holmingin telakan toimitusjohtaja Aarno Mannonen kertoi muistojaan raumalaisen laivanrakennuksen taipaleesta.  Oli mielenkiintoista kuulla sisäpiirin tietoa kenties viimeisen kerran kaupankäynnistä kylmän sodan aikaisen Neuvostoliiton kanssa.  Kertaakaan ei kuulemma vastapuolella istunut samassa pöydässä ammattipoliitikko, vaan kaupan asiantuntija, jonka sanaan saattoi aina luottaa.  Maksukin hoitui aina ilman nykyajalle tyypillisiä monimutkaisia rahoitussopimuksia.  Tämä mahdollisti jatkuvan tasaisen kasvun.  Kerran oli telakalta tilattu kookas upotettava proomu, joka saatiin pintaan täyttämällä vesitankit ilmalla.  Proomussa ei saanut olla lainkaan mastoja, mutta alla piti olla 100 pyörää.  Kun suomalaistelakan toimitusjohtaja oli kysynyt, mihin te sellaista tarvitsette, oli hänelle todettu: ”Hoitakaa Te vain omat asianne, niin me hoidamme omamme”.  Joku tosin oli hyväntahtoisesti viitannut lähellä olleisiin hyökkäysvaunuihin ja sanonut: ”Tuolta voitte mitata niitä akselipainoja”.  Eli sukellus- ja hinaamiseen maallahan tuota proomua tarvittiin.

 

Sama suomalainen telakka myi myöskin itään kaksi kappaletta maailman syvimmällä sukeltavaa sukellusvenettä, mistä amerikkalaiset eivät pitäneet; tosin mitään kansainvälistä lakia tai sopimusta ei rikottu.  Nuo pienoissukellusveneet toimivat edelleen Mir I ja Mir II –nimillä.  Olen nähnyt kuvamateriaalia 6,3 kilometriä syvältä kuumien lähteiden  läheltä Tohlopin rannassa pidetyssä kokouksessa.  Tuossa syvyydessä on katkarapuja, joiden väri on valkoinen.  Sukellusveneen pintaan pääsy on varmistettu siten, että osa painekompensoiduista akuista voidaan tiputtaa pohjaan, jos muu tekniikka pettää.  Laajalti tuttu on noiden sukellusveneiden käyttö vedenalaisissa kuvauksissa mm. kun tehtiin viimeistä versiota elokuvasta Titanic.  Tällaisia laitteita voidaan käyttää hyvin sotilaallisiin tarkoituksiin myös lännen liittoutumissa, Joten amerikkalaisten oli pakko totella, kun nämä kielsivät jatkamasta kauppaa kyseisillä sukellusveneillä.  Samalla sukellusveneiden valmistusoikeudet myytiin amerikkalaisille.

 

Aarno Mannonen kertoi, että myös ruotsalaisten kanssa käyty kauppa oli aiemmin mutkatonta.. Samalla hetkellä, kun laiva laskettiin veteen, ostaja antoi telakan toimitusjohtajalle 25% kauppahinnasta.  Toki osa Mannosen tiedoista on edelleen salaista, ja tulevat julkisiksi vasta 10 vuoden kuluttua.  Miehen esitelmä oli kekkosmaisen rehti ja kansantajuinen.

 

Rauman Merimuseon johtaja tutustutti meidät museoonsa omalla persoonallisella tavallaan.  Museo on rakennettu merenkulkuoppilaitokseksi runsaat 100 vuotta sitten.  Se on ollut sittemmin myös nuorisotalona 30 vuotta ja säästyi ilmeisesti maansiirtokoneilta 60-70 –luvulla juuri tästä syystä ja torninsa ansiosta.

 

Rakennuksen alakerta on museona, jonne kertalippu ja vuosikortti on samanhintainen.  Yläkerrassa on juhlatilat, joita vuokrataan vaikkapa häihin, ristiäisiin tai yritysten juhliin.  Tavallisesti vuokraaja maksaa myös museokierroksen, jolla voi harjoitella tietokoneella Silja Serenaden ajoa Kustaanmiekan läpi lasi kädessä.  Lukuisilta hyvälaatuisilta tietokoneilta löytyy myös valokuvat ja henkilötiedot tuhansista talossa opiskelleista merimiehistä sekä muuta materiaalia, kuten merimiesten lähettämiä kirjeitä, postikortteja ja asiakirjoja.

 

Yhdessä nurkassa on kaskisukeltaja verhottuna vanhaan sukelluspukuun ja lähellä on 100-200 vuotta vanha ilmapumppu, jolla silloin sukeltaja pidettiin hengissä pinnan alla.  Ilmapumppuun oli kiinnitetty lappu ”Saa koskea”. Kun pumpun kampea pyöräytti, kaskisukeltaja alkoi puhua. ”Kiitos, että koskit ja annoit minulle ilmaa.  Jos haluat nähdä mitä pinnan alla on, katso tuosta laivaventtiilistä”.  Sieltähän näkyi vedenalaista videokuvaa pohjasta 17 minuutin verran.

 

Illalla oli Rauman kaupungin vastaanotto Kaupungintalolla.  Yhdeksänkymmentä prosenttia osallistujista oli puku päällä, mutta hyvinpä tuonne kelpasi myös vaalea kesäasu ja elokuvayhtiön lahjoittama Tarzan-paita.  Koko porukka käteltiin ja toivotettiin tervetulleeksi paikallisten poliittisten päättäjien toimesta.

 

Tervetuliaispuheen piti naispuolinen apulaiskaupunginjohtaja, joka neuvoi tenttaamaan myös paikalla olevaa kaupunginjohtajaa sekä joitakin paikalle saapuneita kaupunginvaltuutettuja.  Jutustelu pääsikin hyvään vauhtiin, kun ensin oli syöty seisovasta pöydästä ja tarjoiluhenkilökunta huolehti kuohuvien aineiden tarjoilusta koko juhlan ajan.  Kyseessä ei kuitenkaan ollut kalja, vaan juhlallisempi juoma.  Yhtään kysymystä ei jätetty vaille vastausta, enkä havainnut kenenkään valehtelevan.  Ilmeisesti raumalaisten valtuustossa on vain vähemmistö tunareita, jotka ei välitä yhteisestä edusta.  Eniten tenttaajia oli apulaiskaupunginjohtajan ympärillä, joka kertoi olevansa ammatiltaan erikoissairaanhoitaja.  Miehensä kuului olevan lastenlääkäri.  Valtuustossa on 20 demaria, 13 kokoomuslaista, 5 vasemmistolaista, jne.  Rauman kaupungin talous on edelleen hyvässä kunnossa ja suhtautuminen tulevaisuuteen toiveikasta.  Velkaa kaupungilla on vain nimeksi.  Tosin iloa hiukan himmentää 15% työttömyys, mikä paljolti tulee siitä, että paikallista sellutehdasta ja paperitehdasta on nykyaikaistettu, jolloin 2000 perhettä on jäänyt yhteiskunnan suojaverkon varaan.  Kaipa se on ollut pakko.  Perheyrityksenä toiminut Holmingin telakka on nykyisin norjalaisomistuksessa ja kantaa nimeä Aker Finyards.  Telakalta on jatkuvasti lomautettuna 200-400 henkeä.  Sitten on taas vähän jotain ja taas lomautukset jatkuvat.  Suihkulaitteita valmista Oras on myös Raumalla ja toimii tasaisesti perheyrityksenä.  Sahakin kaupungissa vielä on.

 

Kävellessäni yöllä kanaalin rantaa Hotelli Cumulukseen havaitsin ilotulituksen.  Vasta hotellissa sain tietää, ettei ilotulituksella sentään juhlistettu seurueemme saapumista Raumalle.  Kyseessä oli kaupungin 563 – vuotisjuhlat, jotka sattuivat samaan aikaan.  Hotellimajoitus maksoi 58 euroa yhden tai kahden hengen huoneessa.  Siihen sisältyi sauna ja runsas aamupala, jolla pärjäsin iltaan asti.

 

Aamulla havaitsin monien istuvan silmät punaisina Rauma-salissa.  Eivät kaikki jaksaneet tulla paikalle ollenkaan kaupungin runsaan kuohujuomatarjoilun takia.  Virolaisen meriarkeologin, ruotsalaisprofessorin ja –insinöörin luentoja pystyin jonkin verran ymmärtämään, koska heillä oli kalvoja sekä videomateriaalia mukanaan luentojensa tukena.

 

Merentutkimuslaitoksen erikoistutkija Juha Flinkman piti mielenkiintoisen esitelmän maailmansotien aikaisten hylkyjen tutkimushaasteista ja ongelmista.  Saksasta ja Venäjältä tulee paljon yksityiskohtaista tietoa tutkijoille, kunhan tiedot eivät leviä. Hylyt näet ovat uponneet taisteluvarustuksessa ja sisältävät helposti turpoavaa materiaalia, joka laajenee joskus liian nopeasti.  Lisäksi hylkyjen koordinaattien joutuminen vääriin käsiin tuo tavallisesti paikalle sorkkarautoja, rautasahoja sekä kankipiruja.  Tyypillinen esimerkki on miinaan ajanut sukellusveneiden torjunta-alus U Jeeger, missä oli paljon historiallisesti arvokasta materiaalia.  Joku oli vain huomannut paikalla laillisilla asioilla liikkuvan aluksen ja juttu alkoi levitä.  Ensin Suomen merivartiosto havaitsi siviilialuksen ankkuroituna paikalla , mistä se häädettiin pois.  Sitten näitä vierailuja tuli lisää ja laillinen tutkija havaitsi esineistöä kadonneen.  Pakalle oli tullut lisää rautasaha, josta terä oli katkennut ja nostoliinoja.

 

Parin kuukauden kuluttua juttu pintautui, kun joku tiedusteli internetissä ostaakseen hylystä löytyneitä (kadonneita) esineitä.  Ostoaikeissa ollut mies joutui kuulusteluihin, eikä halunnut puhua asiasta enää mitään.  Nyt ovat tekijät kuitenkin tiedossa, poliisille on rikosilmoitus tehty ja rikostutkinta menossa.  Saas nähdä, myssytetäänkö juttu vai tuleeko rangaistuksia ja miten isoja?

 

Keskustelussa muutamat osallistujat arvelivat, että valistuksella sukelluskulttuuria voi parantaa.  Itse arvelin, että kyllä se kulttuuri paranee, jos laittomilla retkillä oleva sukeltaja menettää laitteensa ja veneensä.  Tähän erikoistutkija puolueettomasti totesi, ettei ole lakimies, eikä pysty arvioimaan rangaistuksia.

 

Viimeisen luennon piti maineikas yleisradion toimittaja Jarmo Ratinen, joka kertoi panssarilaiva Ilmarisen TV 1:n ykkösdokumentin taustoista ja synnystä.  Aluksi näytettiin materiaalia ja otoksia, joita ei ole koskaan ennen esitetty julkisuudessa.  Sitten katsoimme TV 1:n esittämän dokumentin ”45 minuuttia”, joka on tullut televisiosta ulos neljä kertaa.  Ratinen on omien sanojensa mukaan saanut harvinaisen ”kultalusikan”, kun pääsi tekemään tuota dokumenttia yhdessä merivoimien ja panssarilaiva Ilmariselta pelastuneiden henkilöiden kanssa.  Pelastuneita miehiä on elossa enää kolme ja vanhin haastatelluista oli 98-vuotias.

 

Ratisella ei tuntunut olevan mitään kiirettä poistua paikalta, joten muutamat meistä jäivät vielä puoleksi tunniksi juttelemaan virallisen ohjelman jälkeen.  Toimittaja Ratinen sukeltaa myös itse.

 

Merihistorian Päivien järjestäjinä toimivat Suomen Meriarkeologinen seura ja Suomen Merihistoriallinen yhdistys.  Pääsymaksuja ei kerätty yhdeltäkään osallistujalta, vaan tukijoina olivat mm. Wihuri ja Rauman kaupunki.

 

Syksyllä meillä on Suomen Meriarkeologisen seuran 10-vuotisjuhlat.  Poliisien kesäkotiyhdistyksen maja Lauttasaaressa oli jo varattu, joten sitä emme saaneet.  Joku kryptakin oli ehdolla.  Yksi mahdollisuus on Suomenlinna, jossa tosin ei ole saunomismahdollisuutta, mutta yksi seuramme jäsenistä on luvannut ajaa paikalle veneensä, jossa on sauna.  Silloinhan halukkailla olisi mahdollisuus kaatua saappaat jalassa tai oksentaa suoraan mereen niin, eikä ulkopuolisia näkijöitä olisi lähellä.  Nämä ovat niitä elämän pikku iloja, joihin meillä on vielä mahdollisuus!

 

Terveisin Kaino

 

 

Merihistorian nettiportaalihanke edistyy

 

Merihistorian päivillä Raumalla perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä on kehittää merihistorian yhteinen nettiportaali. Toimijoina työryhmässä MAS’n lisäksi on Suomen Merihistorian yhdistyksen ja Suomen Laivahistoriallisen yhdistyksen edustajat. Portaalin tarkoituksena on edistää merihistorian alan harrastusta, auttaa verkostoitumisessa ja parantaa alan toimijoiden näkyvyyttä.

 

Portaalin mahdollisia käyttäjiä olisivat merihistoriasta kiinnostuneet tiedon hakijat, yhdistysten jäsenet ja sen tulisi palvella mahdollisesti myös ulkomaisia käyttäjiä. Työ on vielä kesken, mutta tietyt perusasiat alkavat hahmottua. Ajatuksena on, että portaalissa olisi vain muutama sivukerrostuma ja yksityiskohtaisempi aineisto olisi sitten löydettävissä linkin takana toimijoiden omilta sivustoilta. Näin vältämme päällekkäisyyksiä ja pidämme ylläpitokustannukset kurissa. Alkusivun on ajateltu koostuvan seuraavista pääotsakkeista: Toiminta, Tutkijoita ja tutkimushankkeita, Julkaisuja, Ajankohtaista, Aineistot: (arkistot, rekisterit ja kuva-arkistot) ja Hakukone.

 

Rahoituksen hankkiminen on vielä kesken, mutta senkin eteen on jo tehty töitä apurahaa anomalla. Uskomme pääsevämme toteuttamisvaiheeseen ensivuoden puolella. Tarkoitukseemme on jo varattu nettiosoite, missä aineistoa alkaa näkyä työn edetessä. Siitä kuitenkin lisää vasta hieman myöhemmin.

 

Kaj Enholm