Seuran postiosoite:

Suomen meriarkeologinen seura ry
c/o Jylhä
Kunnaankuja 3 C 17
01370 VANTAA
Pankkiyhteys:
Sampo 800010-70410015
WWW-sivu:
http://www.meriarkeologinenseura.fi

Jäsenkirje 2/2003
15.5.2003

Seuran hallitus on kokoontunut tähän mennessä neljä kertaa.

Merihistorian päiville Turussa 12.-13.04.2003 osallistui 59 seuramme jäsentä. Tilaisuudesta tarkemmin jäljempänä.

Viime joulukuun jäsenkirjeessä jäsenille luvattu ilmainen NAS:n introkurssi pidettiin toukokuun 4. päivänä. Tarkemmin myös siitä niin kuin muistakin asioista kerrotaan jäljempänä.

Tärkeää:

Pyydetään kaikkia niitä jäseniä, joilla on sähköposti, lähettämään ensitilassa sähköpostiosoitteensa sihteerillemme Tuire Jylhälle email-osoitteeseen: jylha@laakeri-systems.fi

 

 

 

Raimo ja Tuire Jylhä

NAS Introkoulutuspäivä Hylkysaaressa

Jäsenille tarjoutui tilaisuus osallistua hankkimamme NAS -koulutusjärjestelmän Intro -osuudelle Hylkysaaressa 4.5. sunnuntaina alkaen kello 9.00. Tilaisuuteen oli saapunut 20 seuramme jäsentä ympäri Suomea, joka tyytyväisyydellä merkille pantakoon, kurssihan oli käden ojennus jäsenistölle maksuttomuutensa ( lukuun ottamatta kortteja ) johdosta, koska seuramme ei NAS -kiireiltään ole liiemmin konkreettisia rientoja kyennyt järjestämään. Tilaisuus pidettiin Hylkysaaressa Merimuseon isossa "auditoriossa" johon oli katettu alkuun ja koko päiväksi kahvia, teetä, pullaa ja piparia.

Vaikka paikalla oli useita kokeneita alan harrastajia, intro, nimensä mukaisesti, alkoi arkeologian päämäärien, tavoitteiden ja toimintatapojen kertauksella, jotka Kalle Virtanen mielestämme selkeästi ja näin "märkäkorvien" näkökulmasta ymmärrettävästi ja monipuolisesti esitti. Jonkin verran vedenalaiseen arkeologiaan tutustuneena kuitenkin mieleemme jäi että vedenalainen arkeologia ei toimintatavoiltaan, dokumentoinniltaan ja tavoitteiltaan poikkea juurikaan maanpäällisestä muuten kuin siinä että työ suoritetaan veden alla. Toisin sanoen tutkimuksen tarkoituksena on esinelöytöjen ja kaivausten ja rakenteiden mittauksen avulla selvittää lähinnä rikostutkintaan rinnastettavalla tavalla mitä ja miksi tällä paikalla on ko. ajankohtana tapahtunut, miten eletty, elinkeinot, elämäntapa, toimeentulo, kulttuurit, yhteisön rakenne ym.

Koulutusjärjestelmän luokitus NAS-part 1 – 2 jne. käytiin läpi, jolloin syntyi kuva mitä ja mihin asti kyseisellä koulutusjärjestelmällä voi alan harrastaja / urheilusukeltaja kouluttautua. Loppupäätelmänä jäimme käsitykseen että lanseerattu koulutusjärjestelmä mahdollistaa suhteellisen korkeatasoisen kokemuksen ja osaamisen omaksumisen huolellisesti ja täydellisesti läpivietynä.

Esitelmän kuluessa näimme opetusmateriaaliin liittyviä kalvoja "Kallen kalvosulkeiset" ja videotykillä seinälle ammuttuna läpileikkauksen suomalaisten suorittamista hyvinkin toisistaan poikkeavista vedenalaistutkimuksista, ei pelkästään laivan hylyistä.

Vedenalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista, lainsäädännöstä ja asiaan liittyvistä sukeltajien ja harrastajien kannettavaksi jäävästä moraalisesta vastuusta luennoi meille virkamiehen ja harrastajan roolissa Maija Fast Merimuseosta. Asian tiimoilta on lainsäädäntöä ollut Suomessa jo paljon pidempään kuin ihminen on veden alle kyennyt menemään kulttuuriperintöömme tutustumaan / kajoamaan.

Loppupäätelmäksi jäi että koulutusta ja yhteistyötä lisäämällä Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet harrastaa vedenalaista arkeologiaa, kunhan vastuulliset ja ammattitaitoiset projektien vetäjät löytyvät ja dokumentoinnista ja mahdollisista löydöistä huolehditaan Merimuseon edellyttämällä tavalla.

Puolen päivän jälkeen lounastauolla suurin osa kurssilaisista kävi lounaalla Korkeasaaren historiallisessa ravintola Pukissa, joka sekin mitä ilmeisimmin on jo ylittänyt muinaismuistolain määrittelemän kiinteän muinaisjäännöksen ikärajan.

Lounastauon jälkeen tilaisuus jatkui Kallen vetämänä samoissa merkeissä kunnes siirryimme noin kello 15.00 Hylkysaaren konservointilaboratorion pihamaalle suorittamaan kuivaharjoittelua mittaamalla siellä säilytettäviä vesikulkuneuvoja viiteen ryhmään jakautuneena. Mittauskohteet oli selvästi valittu niin, ettemme mahdollisella huolimattomuudella kykenisi niitä tärvelemään. Tällainen varovaisuus onkin hyvin ymmärrettävää, kun kysymys on työlleen omistautuneiden ja vihkiytyneiden alan ammattilaisten opastaessa meitä "turajooseppeja".

Kuvat eivät selittelyä kaivanne.

Saimme myös mahdollisuuden Pekka Paanasalon opastuksella tutustua osaan Merimuseon tämän hetkisiin konservointikohteisiin ja tutkimuksissa käytettävään kalustoon.

Päivän päätteeksi kävimme läpi kuivaharjoittelumme tuotoksia ja kävimme keskustelua asioista joihin mittauksissa voisi kiinnittää erityishuomiota. Lopuksi osallistujille kirjoitettiin NAS- koulutuskortit, ja sovimme alkukesän aikana pidettävästä NAS-part 1 -koulutusjaksosta, jolloin pääsemme harjoittelemaan teorian lisäksi myös autenttisiin vedenalaisiin olosuhteisiin ilmeisimmin Ojamoon Innofocuksen aikuiskoulutuskeskukseen.

Intropäivän jälkeen meille jäi käsitys, että ko. koulutusjärjestelmä on juuri sitä, mitä vedenalaisen arkeologian harrastaja tarvitsee päästäkseen rikastuttamaan sukellusharrastustaan tällä tärkeällä ja mielenkiintoisella / hyödyllisellä osa-alueella.

 

 

Heikki Koistinen

Merihistorian päivät

Huhtikuun 12.-13. päivinä seuramme jäsenillä oli tilaisuus osallistua Turussa järjestettyihin merihistorian päiviin. Esitelmät pidettiin Turun linnan varsin upeassa Bryggman-salissa etukäteen jaetun ohjelmatiedotteen mukaisesti.

Päivät alkoivat Turun maakuntamuseon tervehdyksellä, jonka esitti museotoimenjohtaja Juhani Kostet. Päivien avauksen suoritti merihistorian päivien työryhmän puheenjohtaja professori Yrjö Kaukiainen.

Meriarkeologi Harry Alopaeus kertoi sanoin ja kuvin ’Hylystä alukseksi’-projektista, joka koski Malmön koggia.

Parkki Sigynin peruskorjauksesta kertoi Kim Montin Turun yliopiston merihistorian instituutista. Sen jälkeen halukkaat saivat tutustua Göran Schildtin Dauphnen restaurointiin.

Iltapäivällä esitelmät jatkuivat Turun linnassa VTM Kai Snellmanin ja merikapteeni Sven-Erik Nylundin esitelmillä purjelaivojen kapteeneista.

Illalla osallistujat saivat tutustua Forum Marinan näyttelyyn tai osallistua merihistoriaa harrastavien tutkijoiden yhteiseen tapaamiseen.

Ilta jatkui yhdessäolon merkeissä Turun sataman järjestämällä vastaanotolla fregatti Suomen Joutsenella.

Seuraava päivä alkoi esitelmillä Turun sataman historiasta, josta kertoi kolme eri henkilöä ( FT Kimmo Ikonen, FT Ali Pylkkänen ja FT Kari Teräs ).

Pikisaaren hylystä kertoi meriarkeologi Kalle Virtanen sekä Turun sataman pääväylän parannuksesta Turun sataman tekninen johtaja Matti J. Niemi.

Loppukeskustelun jälkeen oli lounaan vuoro Turun linnan Juhana Herttuan Kellarissa.

Viimeisenä ohjelmana oli opastettu tutustuminen Kvaerner Masa-Yardsin Turun telakan laivanrakennukseen Pernossa, jossa esitelmän jälkeen päästiin tutustumaan rakennusvaiheessa olevaan maailman suurimpaan risteilyalukseen.

Lippalakit ja T-paidat

Seura hankkii logolla varustettuja lippalakkeja ja T-paitoja, joita jäsenet voivat tilata heti Tuirelta joko sähköpostilla tai seuran osoitteella ( osoitteet tämän kirjeen alussa ).

  • Lakki on jenkkimallinen ja tummansininen, logo kultabrodeerauksella, hinta 10 euroa.
  • Paidan väri on harmaa mustalla painologolla, hinta 8,50 euroa.
  • Lakin koko on säädettävissä, mutta älä unohda mainintaa paidan/paitojen koosta ( S, M, L, XL ).

Huom. Lakkeja ja paitoja voi luonnollisesti tilata myös perheenjäsenille, sukulaisille ja tuttaville.

 

 

Heikki Koistinen

Mitä puuta ?

Jos seuran jäsenillä on kiinnostusta tietää, mitä puuta jokin esim. meren tai järven pohjasta peräisin oleva puun palanen on, niin mielelläni tutkisin niitä ilman korvausta. Kysymykseen tulevat lähinnä tunnetuimmat eurooppalaiset havu- ja lehtipuut. Pyyhekumin kokoinen kappale on riittävän suuri, ellei se hajoa käsiin.

Ota halutessasi yhteyttä. Osoite: Niittykallio 2 F 54, 02200 Espoo
Email: heikki.k@kolumbus.fi

 

 

Palsta jäsenille

Jäsenkirjeet ovat tähän saakka olleet yksipuolisia hallituksen tiedotusasioita. Olisi erittäin merkittävä ja piristävä lisä, jos jäsenet omalta osaltaan kirjoittaisivat omista kokemuksistaan ja tiedoistaan. Aihe on täysin vapaa kunhan se vaan liittyy jollakin tavalla meriarkeologiaan. Eikä asian tarvitse olla hirveän vakava. Siis kynä tai näppäimistö esille ja pane "Kusti polkemaan" em. osoitteeseen ( Heikki K:lle ) tai emaililla!

 

 

Pari esimerkkiä:

Va -mittausta ja -piirtämistä helpottava vinkki niille, joille asia ei ole tuttu:

Tee pari kolme pientä reikää piirustuslevyyn ja kiinnitä se ruuveilla tai muulla kiinnityksellä mittanauhan rungon toiselle sivulle. Väline nähty Timo Kytölällä, ja jopa englantilaiset ihastelivat sitä Portsmouthissa.

 

 

Vanha, outo vene löydetty Pielisjärven pohjasta

Pielisjärvestä Vuonislahden edustalla olevan Lammassaaren selkäpuolelta noussut tukkilautan köydessä outo vene. Vene viisi- tai kuusihankainen, ainakin 8 syltä pitkä ja toista syltä leveä. Vene kauttaaltaan vahvasti raudoitettu: hangat rautaiset, kaaret ja emäpuu raudalla vahvistettu.

Keula ja perä pystysuorat ja peräsin kiinnitetty runkoon eräänlaisilla saranalaitteilla. Keulassa emäpuuhun pystyyn kiinnitetty rautainen risti, jonka korkeus ainakin puoli metriä. Istuimet poikittain ja laidoilla pitkittäin. Vene ollut erittäin tiukasti järven pohjassa ja irrottuaan hyvin raskas liikutella. Löydöstä oli kertonut uittoporukan työnjohtaja. Jatkotoimenpiteistä hän kaikessa lyhykäisyydessään oli kertonut seuraavaa: "Vene nostettiin ’ponttuulle’, sahattiin keskeltä poikki, kuivattiin ja poltettiin kahvipuina."

Ei syytä huoleen; - vene löydetty kesällä v.1890, ja em. kirjoitus on peräisin artikkelista ’Eräs muinainen kulkutie Laatokan ja Oulunsalon välillä’ / Suomen museon julkaisu XXIV v. 1917, kirjoittajana J. Lukkarinen.

On toisaalta mielenkiintoista tietää, mitä laki on silloin määrännyt vedenalaisista löydöistä. Vuonna 1883 ’Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous N:o 16. / Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamisesta ja suojelemisesta’ säätelee varsin tarkoin kiinteistä muinaisjäännöksistä. Hylyistä ei asetuksessa mainita sanallakaan. Irtaimista löydöistä asetuksen 10. § säätää seuraavaa:

10§.

Joka maasta, wedestä, wanhoista rakennuksista tahi muualta löytää muinaisaikaisia rahoja, sota-aseita, työkaluja, koristuksia, astioita tahi muita muinaiskaluja, on welvollinen Kruunulle sellaista löytöä tarjoamaan ja tätä tarkoitusta warten jättämään löydetyt rahat tai muinaiskalut, huolellisesti säilytettyinä, likimmäiselle kruununpalvelijalle tahi läänin Kuvernöörille, näitä löytökaluja taittamisella, wiilaamisella, kirkastamisella tahi muulla tawoin wahingoittamatta. Löytökalun kanssa on annettawa tarkka ilmoitus paikasta, mistä; ja tawasta, millä kalu löydettiin, sekä siitä, löytyykö joku kiinteä muinaisjäännös läheisyydessä, ynnä muusta, joka saattaa asialle olla walaistukseksi. Jos kruunu lunastaa löytökalun, palkittakoon löytäjä kalun täydellä arwolla ja neljännellä osalla sen lisäksi taikka, jos ei löytökalun myyntiarwoa woida määrätä, tutkinnon mukaan, mutta muussa ta pauksessa on löytökalu toimitettawa takaisin löytäjälle hänen omanansa. Joka ei sellaista löytöä ilmoita, waan salaa tahi hukkaa sen, menettäköön, ilman lunastusta, mitä hänellä on löydöstä jälellä ja wetäköön sakkoa, salatun tahi hukatun löytökalun arwatun hinnan mukaan, wähintäänkin kymmenen ja korkeintaan kolmesataa markkaa. Yhtäläisen edeswastauksen alainen olkoon sekin, joka löytäjältä on ostanut sellaisen löytökalun, waikka hän on tietänyt, ettei sitä ole säädetyssä järjestyksessä ilmoitettu.

 

 

Maailman suurin risteilyalus

Merihistorian päivien osanottajilla oli mahdollisuus tutustua Turussa Pernon laivatelakkaan, jossa päästiin tutustumaan rakennusvaiheessa olevan valtavan suuren laivan sisätiloihin.

Kysymyksessä oli viides Royal Caribbean Cruise Linen tilaamista Voyager-luokan aluksista, joista ensimmäinen valmistui v. 1999. Muutamia mittoja ja lukuja: Aluksen pituus 311 m, suurin leveys 48 m, korkeus vesirajasta 63 m. ( On kuulemma melkoinen jännitysmomentti, kun alukset lähestyvät Juutinrauman siltaa; ilmaa jää väliin vähän alle 2 metriä. Samanaikaisesti siltaa pitkin kulkevat ihmiset ovat vähintään kauhuissaan pelätessään rysähdystä.) Aluksen suurin matkustajamäärä 3.840, miehistöä 1.180, nopeus 22 solmua ja moottorien kokonaisteho 75.600 kW. Sähkökaapelia aluksessa on 2.000 km ( kaksituhatta kilometriä ! ) sekä muita kaapeleita ja johtoja suuret määrät sen lisäksi.

Mattoja on viiden hehtaarin verran ja ikkunoita 5.000 neliömetriä. Loistoaluksissa olevien tyypillisten tilojen lisäksi sen kannella on 19 reiän golfrata ja suuressa pystysuorassa seinämässä on kalliokiipeilyseinä. ( Jokohan seuraavassa alusluokassa on hiihtoputki ? ). Telakasta ja aluksista tietoa www.masa-yards.fi.

Tällä hetkellä ranskalaiset ovat panemassa paremmaksi, sillä loppuvuodesta siellä valmistuu alus, jonka mitat ovat vieläkin suuremmat.

Seuran hallitus toivottaa jäsenilleen
H y v ä ä K e s ä ä !

 

 

Mahdollisuus seuramme jäsenille osallistua Etelä-Virossa Koorkylän Valgjärven pohjalla sijaitsevan paaluasumuksen jäännöksien tutkimuksiin meriarkeologi Kalle Virtasen johdolla.

Tutkimukset järjestetään osana Länsi-Uudenmaan aikuiskoulutuskeskus Innofocuksen järjestämää meriarkeologista tutkimussukelluskoulutusta. Käynnissä olevalla meriarkeologisella tutkimussukelluskurssilla on vain neljä varsinaista opiskelijaa, joten Innofocukselle ja seurallemme avautui mahdollisuus laajentaa harjoittamaamme yhteistyötä meriarkeologisen koulutuksen saralla. Innofocus tarjoaakin nyt seuramme jäsenille yleisen aikuiskoulutuksen puitteissa mahdollisuutta osallistua yhdelle meriarkeologisen tutkimussukelluskurssin moduleista ja edetä samalla seuramme hankkimassa NAS koulutusjärjestelmässä suorittamalla NAS part II ja part III osioita. Edellytyksenä tutkimuksiin osallistumiselle on suoritetut NAS intro ja part I kurssit sekä voimassa oleva sukelluslääkärintodistus. Osallistujien toivotaan lisäksi omistavan omat laitesukellusvarusteet. Kurssille on mahdollista ottaa 12 edellä mainitut ehdot täyttävää seuramme jäsentä.

Tutkimuksien yhteydessä järjestettävän kurssin ajankohta on 05.07-13.07.2003. Kurssin hinta on 200e johon sisältyvät matkat Helsingistä kohteelle ja takaisin sekä majoitus Virossa. Kiinnostuneiden toivotaan ottavan yhteyttä Kalle Virtaseen puh : työ 09-40509059, koti 09-6225558, gsm 041-5242273

email : kalle.virtanen@helsinki.fi

Tutkimusalueen kuvaus

Koorkülän Valgjärvi sijaitsee eteläisessä Virossa Sakalan ylängön eteläpuolisessa laaksossa, Koorkülan järvialueella. Valgjärvi on muodostunut 70.6 metriä merenpinnan yläpuolelle. Se on 1270 metriä pitkä ja sen suurin leveys on 620 metriä. Järven kokonaispinta-ala kattaa kaikenkaikkiaan 44,4 hehtaaria. Valgjärvellä on yhteensä 3575 m rantaviivaa ja sen keskisyvyys on 8.5 metriä sekä suurin syvyys 26,8 m.

Valgjärven rannanmuoto on verrattain epäsäännöllinen. Järvi on eteläosaltaan leveähkö kaventuen pohjoispuolelle tultaessa luoteesta kaakkoon kulkevaksi lahdeksi. Etelä ja pohjoisosaa jakaa tylppä niemeke, joka jatkuu veden alle metristä viiteen metriin syvänä selänteenä jolla myös paaluasumuksen jäänteet sijaitsevat. Järven rantatörmät ovat valtaosaltaan melko jyrkkiä sora ja hiekkapenkkoja, lukuunottamatta länsirantaa, jossa paikka paikoin esiintyy matalampia ja mutaisempia kohtia. Pohjan topografia on vastaavasti reliefinomainen. Järven pohjoisosan muodostavan lahden pohjalla kulkee samansuuntainen syvänne yltäen 18 metrin syvyyteen. Syvänteen katkaisee lahden suulla 3 metriin nouseva kumpare, jonka jälkeen pohja putoaa jälleen alaspäin ulottuen järven eteläosassa juuri vedenalaisen selänteen edessä aina n. 29 metriin. Selänteen kohdalla syvyys on matalimmillaan noin yhdessä metrissä. Pohja on suurimmaksi osaksi hiekkaa ja soraa, paitsi syvänteissä, joihin on sedimentoitunut mutakerros. Valgjärven vesi on melko kirkasta ja selkeää stratigrafialtaan. Järven harppauskerros on sen suuresta syvyydestä johtuen noin 8-9 metrin syvyydessä.

Valgjärven tutkimushistoriaa

Virolaiset tutkijat ovat jo 1950 -luvulla alustavasti tutkineet asumusta ja suorittaneet siellä myöhemminkin pienimuotoisia lähinnä inventoinninomaisia tutkimuksia. Alustavien tutkimusten perusteella suurimman osan kohteesta oletetaan ajoittuvan noin 500 - 600-luvulle Jkr. eli Viron keskiselle rautakaudelle. Kohteen oletetaan olleen pienehkö paalujen varaan rakennettu linnoitettu asuinpaikka keskellä järveä.

Omat tutkimukseni Valgjärvellä käynnistyivät vuoden 1998 marraskuussa. Tavoitteeni on ollut eri menetelmiä hyödyntäen kartoittaa Valgjärven vedenalainen muinaisjäännösalue sekä tarkentaa sen ajoitusta. Samalla olen pyrkinyt dokumentoimaan erityisesti järven pohjan poikkeuksellisen hyväkuntoisina säilyneitä hirsirakenteita, jotka tarjoavat harvinaisen hyvän mahdollisuuden tutkia esihistoriallista hirsirakentamista.

Järven kartoittamisessa on tukeuduttu aikaisemmissa, ensisijaisesti virolaisten arkeologien Jüri Selirandin ja Vello Mässin johtamissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin sekä alueelta olemassa oleviin karttoihin, jotka Eestin Kaardikeskus toimitti meille tilauksestani digitaalisessa muodossa.

Oma kartoituksemme on perustunut sukeltamalla tehtyyn pohjan inventointiin ja takymetrimittauksiin sekä viistokaiutukseen. Sukeltajien tekemät havainnot on välittömästi poijutettu ja sen jälkeen mitattu takymetrillä. Samoin myös koko matalikko jolla vedenalainen muinaisjäännös sijaitsee on mitattu ja luodattu takymetrillä alueen topografiseksi mallintamiseksi. Koko järven topografian selvittämisessä on hyödynnetty lisäksi viistokaiutusta. Hirsirakenteiden dokumentoinnissa on myös käytetty takymetriä ja digitaalivideokuvausta sekä still -kuvausta ja piirtämistä. Rakenteiden ajoittamiseksi olemme ottaneet paaluista ja hirsistä dendrokronologisia näytteitä, joista tullaan teettämään myös radiohiiliajoituksia.

Ensi kesän tutkimukset

Tulevan kesän tutkimuksien tavoitteena on suorittaa pienimuotoiset vedenalaiset kaivaukset kohteella saadaksemme lisää tietoa meille toistaiseksi vielä varsin haastavasta Koorkülän Valgjärven vedenalaisesta muinaisjäännöksestä. Tarkoituksena on kaivaa muutaman neliömetrin suuruinen ala asuinpaikka-aluetta päästäksemme paremmin tarkastelemaan kohteen sedimentaatiota ja kulttuurikerroksesta mahdollisesti tulevia löytöjä sekä niihin perustuen arvioimaan mm kohteen käyttöä ja sen asutusajan pituutta sekä luonnetta.

Lähitulevaisuuteen liittyvinä tavoitteina on myös perehtyä Valgjärvestä mahdollisesti olemassa olevaan vanhaan karttamateriaaliin sekä ilmakuvauttaa Valgjärvi mahdollisimman kokonaisvaltaisen kartoituksen aikaansaamiseksi kohteesta.

Tulevaisuudessa pyrkimyksenä on myös saada lisää selvyyttä järven geologisesta historiasta mm sedimenttikairauksien ja mikäli mahdollista myös sedimenttiluotauksen avulla.

Lisäksi pyritään järvestä ottamaan siitepölynäytteitä pohjasedimentistä, järven ympäristössä eri aikoina kasvaneiden ja viljeltyjen kasvien määrittämiseksi.

Pyrkimyksenä on, kuten jo aikaisemmin mainittiin myös tarkentaa paaluasumuksen ajoitusta dendrokronologisin ja radiohiilinäyttein. Samalla toivomme voivamme viedä myös dendrokronologian perustana toimivia puunvuosilustokäyriä ajassa pidemmälle taaksepäin Viron osalta. Tässä pyrkimyksessä vastuu lankeaa hyvin pitkälti Joensuun yliopiston dendrokronologian laitoksen esimiehelle Pentti Zetterbergille.

Tutkimusten saama julkisuus

Tutkimukset ovat myös saaneet kiitettävän runsaasti julkisuutta ja niitä esiteltiin kattavasti mm. televisiossa Ylen tiedeohjelma Prismassa 02.06.-99. Kaksikymmentäviisiminuuttinen dokumentti käsitteli meriarkeologiaa Suomessa ja sen tuotti Semiosis Oy. Lisäksi tutkimuksia on selostettu mm. Nelosen uutisissa kesällä 2002, Helsingin yliopiston Yliopisto lehdessä nro 14/99, Suomen keskiajan arkeologian seuran lehdessä 4/2000, Sukeltajan maailma lehdessä 3/1999 sekä Sukeltaja lehdessä numeroissa 3/1999 ja 4/1999. Tutkimuksista valmistui myös jouluksi 2002 dokumentti Ylen Teema digitaalikanavalle Tutkittu juttu ohjelmasarjaan.