Seuran postiosoite:

Suomen meriarkeologinen seura ry
c/o Jylhä
Kunnaankuja 3 C 17
01370 VANTAA
Pankkiyhteys:
Sampo 800010-70410015
WWW-sivu:
http://www.meriarkeologinenseura.fi

Jäsenkirje 3/2003
2.10.2003

Heikki Koistinen

Jäsenkirjeen aiheita:

  • Seuran hallitus on kokoontunut tähän mennessä seitsemän kertaa.
  • Seura lähetti huhtikuun lopussa opetusministeriölle 8.000 ( kahdeksan tuhannen ) euron apurahahakemuksen englanninkielisen NAS -koulutuspaketin suomentamista varten.
  • Opetusministeriö myönsi kyseisen apurahan 02.06.2003 ja toimitti summan kokonaisuudessaan tilillemme kesäkuussa.
  • Syyskuun alussa seura sai viestintäviraston myöntämän uuden www-tunnuksen, joka on nyt www.mas.fi
  • Se on sama, jota seura haki jo aikaisemmin, mutta silloin lyhennettä ei myönnetty.
  • Valtavan ruuhkan vuoksi tunnusta ei vielä voi käyttää, mutta se on luvattu järjestää toimivaksi
  • lähiaikoina.
  • Nykyinen tunnus ( www.meriarkeologinenseura.fi ) säilyy rinnakkaisena vielä jonkin aikaa.
  • Seuran logolla varustettuja T-paitoja ( 8,50 euroa ) voi edelleen tilata sihteeriltämme Tuirelta.
  • Koot ovat M, L, XL ja XXL.
  • Lippisten koko on säädettävissä ja niiden hinta on 10 euroa.
  • Liitteenä seuraa jäsenhakemuslomake, jonka voi antaa jäsenyydestä kiinnostuneelle tuttavalle.
  • Sama lomake on tulossa verkkosivulle.
  • Viime jäsenkirjeessä toivottiin, että myös rivijäsenet kirjoittaisivat meriarkeologisista aiheista.
  • Tähän mennessä ei vielä kukaan ole sitä tehnyt, mutta onneksi vielä ehtii. Siispä tuumasta toimeen ! !
  • Samoin viime kirjeessä oli maininta puulajien tutkimuksesta. Jos haluat ottaa yhteyttä, niin
  • sähköpostiosoite on edelleen sama, mutta postiosoite tulee todennäköisesti muuttumaan lähiaikoina. Asian varmistuttua osoitteen saat sihteeriltä.
  • On taas aika valita seuralle uusi hallitus syyskokouksessa. Kokouksen aika ja paikka ilmenevät liitteenä seuraavasta kokouskutsusta.
  • Jäljempänä on Raimo ja Tuire Jylhän kirjoitus vedenalaisen arkeologian opintomatkasta Virossa 4.–13.7.2003.
  • Sihteeri on saanut jo monien jäsenten sähköpostiosoitteet. Jos joillakin jäsenillä osoite on vielä ilmoittamatta, niin asia pyydetään hoitamaan ensitilassa.

 

Vedenalaisen arkeologian opintomatkalla 4-13.7.2003 Virossa

Teksti: Raimo ja Tuire Jylhä

Meille tarjoutui seuramme puitteissa, mielestämme näin keltanokkina, ainutlaatuinen tilaisuus lähteä kokeneessa ja asiantuntevassa seurassa mukaan Viron Valgjärvelle suorittamaan Kalle Virtasen jo vuonna 1998 aloittamaa tutkimusta, jonka kohteena on Valgjärven pohjassa sijaitseva myöhäisrautakautinen asuinpaikka. Kyseessä oli koulutusreissu, jossa suoritettiin koekaivaus järvelle pistävällä vedenalaisella matalikolla, missä kylä on aikoinaan sijainnut. Kylä on jo aikaisemmin ajoitettu radiohiiliajoituksella virolaisten toimesta alustavasti 600-luvulle jKr.

Reissuun lähdettiin Urheilusukeltajien Rosalan sukellusleiriltä suoraan perjantaiaamuna, Seacat vei vielä Hiittisten vesistä märät romppeemme lauantaina Tallinnaan, josta ajomatkaa määränpäähämme Viron ja Latvian rajan tuntumaan oli reilu 200 kilometriä. Perille päästyämme totesimme että kohteen tutkijoilla on käynyt aikamoinen pulla, koska 1400 vuotta vedenalaisenkylän asukkaiden jälkeen entinen Neuvostoliitto oli pystyttänyt rannalle Komsomolin eli silloisen poliittisen nuorisojärjestön kesäleiri / koulutuskeskuksen. Tilaa oli runsaasti päärakennuksessa ja 4 uudessa itsenäisen Viron aikana rakennetussa hirsimökissä, lisäksi oli AITO virolainen sauna!!!

Eli puitteet tutkimusleirin pitämiselle tältä osin oli loistavat. Tosin meillä oli pyörillä varustettu telttamme mukana, koska kaikki varusteemme oli jo viikkoa aikaisemmin Rosalan-leiriä varten siihen lastattu.

Meidän mukana olomme oli osa seuran Suomeen lanseeraamaa englantilaista Nautical Archaeology Society (NAS) -koulutusta.

Ensimmäinen sukellus oli tutustumissukellus rautakautisen kylän "tontille", tehtiin märkkäreillä ja rannasta uiden jäsenien oikomiseksi. Vesi järvessä oli kirkasta ja syvyys tutkittavalla kohteella ainoastaan 2 – 4 metriä, joten lamput jäivät Virossa kokonaan kastelematta.

Järven vedenalainen floora ja fauna yllättivät heti, koska se poikkesi täysin siitä mitä Suomessa olimme tottuneet näkemään. Veden alla oli suorastaan pellollinen kukkivia kukkia ja ahvenet ja hauet punavihreine sävyineen olivat kuin kalakirjasta.

Puutavaraa ja paalua on pohjasedimentin päällä melko runsaasti, pystypaalun jäänteitä varmaan satoja ja nykyiseen hirsirakentamiseen verraten erikoisella tavalla veistettyjä hirsiäkin yllättävän runsaasti.

Ilman parempaa tietoa me maallikot olisimme ajoittaneet kyseisen puutavaran lähemmäksi sataa kuin tuhatta vuotta. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka vesi voi säilyttää hirressä jopa yksittäisen veistojäljen näkyvissä niin pitkän ajan.

Koska mukana oli alan asiantuntemusta ja edellisten käyntien kokemukset, mekin löysimme keramiikkakaivokselle heti, vaikka jollei paikka olisi numeroiduin merkkipaaluin osoitettu, niin tuskin harjaantumattomat silmämme olisivat pohjakasvillisuuden seassa lepääviä keramiikkakappaleita havainneet.

Pohjakasvillisuutta ja kiinteän pohjan päällä oleva "höttö" poistettiin ejektoripumpulla. Kokeiltavana oli Pekka Paanasalon rakentama versio kuin myös Alopaeuksen Harryn Ruotsista paikalle roudaama kokeiltu ja koeteltu pumppauskalusto. Höttö johdettiin paloletkuilla kaivauspaikan ulkopuolelle noin 30 – 40 metrin päässä sijaitsevaan "syvänteeseen". Totesimme että kärsivällisesti pohjaa toisella kädellä löyhytellen irtoaines ajautuu asianmukaisesti noin 100 mm putkeen ja siitä ejektorin saattelemana eteenpäin. Meinasi putkeen välillä sujahtaa muutama arkeologiasta kiinnostunut ahvenkin, niin lähellä yleisö kaivauspaikalla pyöri.

Kun koekaivausruutu saatiin puhdistetuksi, piirrettiin verkkokehikoiden avulla keramiikka ym "kulttuurijäänteiden" tarkka sijainti jo ennalta määriteltyyn takymetrimittauksilla laadittuun pohjatopografiaan, joita myös tämän retken aikana takymetrimittauksin tarkennettiin. Tämän jälkeen kehikon vielä paikallaan ollessa piirretty ruutu dokumentoitiin videokameralla kuvaamalla.

Päivät kaivauksella sujuivat logistiikan pyörittelyssä, pullojen täyttöä, kumivenekuljetusta, kaivauskaluston asennusta, muonaa, lättyjä, ynnä muuta värkätessä aina muutaman sukeltajan työskennellessä veden alla. Iltaisin kuitenkin palkitsimme itsemme laadultaan korkeatasoisessa ruokaravintolassa läheisessä Törvan kaupungissa, josta myös kaikki hankinnat suoritettiin.

Retkueeseemme kuului myös puurakenteiden asiantuntija, taideteollisen korkeakoulun puutyöopettaja Arto Sillanpää, joka dokumentoi piirroksin hirsirakenteissa vielä näkyvissä olevia salvoksia ja muita kirveen veistojälkiä, sahaahan ei tämän asutuksen rakentamisaikaan vielä täällä käytetty.

Loppuhommana saimme tehtäväksemme kokeilla ns keinovirtauksessa kaivuuta, tehtävänä kaivaa pohjasedimenttiin tasasivuinen riittävän syvä monttu sen asian toteamiseksi, että onko ko. paikalla sijainnut nyt tutkittua asuinpaikkaa vielä vanhempi kulttuurikerros / asuinpaikka. Keinovirtausputken aikaan saamassa virrassa kaivaminen osoittautui oikein miellyttäväksi, virran pitäessä veden kirkkaana ja vieden kaivunliejun välittömästi kaivajan näkökentästä.

Tämmöistä kalustoa olemme rakentelemassa lisää käyttöömme.

Retkellämme meillä oli myös tilaisuus tutustua Tarton yliopiston arkeologian laitoksen kaivaukseen Keavassa, johtajana professori Valter Lang Tarton yliopistosta, jonka kohteena oli viikinkiaikainen linnavuori luoteisvirossa. Oli hämmästyttävää tarkastella edellisen vuoden jo konservoituja löytöjä, varsijousen panssarinuolen teräskärjet, joilla puhkottiin aikanaan vihollisen rintapanssareita, olivat teräviä ja kuin vasta sepän käsistä lähteneitä. Kalkkipitoinen maaperä Virossa säilöö, kuulemamme mukaan, järvimalmista valmistetut teräsesineet erinomaisesti semminkin, koska järvimalmi itsessään Alopaeuksen mukaan vastaa lähes ruostumatonta terästä, koska siitä aikanaan ei kyetty erottamaan jalompia metalleja pois. Löytöihin kuului myös hopeinen viikinkisormus, joka yli tuhannen vuoden iästään huolimatta kevyesti puhdistamalla oli pinnaltaan ja muodoltaan aivan uuden veroinen.

Linnavuorella oli kaivauksin paljastettu hirsirakenteisia suojavarustuksia, joista toinen oli selvästi vanhemmalta ajalta, joten paikalla on puolustauduttu useamman sukupolven ajan.

Teimme myös retken Latviaan, jossa on rakennettu rekonstruktio saman tapaisesta veden päälle rakennetusta saman ikäisestä kylästä kuin Valgjärven asumus. Tämä kylä oli löydettäessä mutaan hautautuneena ja erinomaisesti säilyneenä ja kaivaustöiden aikana otetut valokuvat vakuuttivat että rekonstruktio rakenteiltaan varmasti hyvin vastasi alkuperäistä esikuvaansa.

Matkalla bongattiin myös muutama keskiaikainen germaanien rakentama linnaraunio, joten kuva eteläisestä naapuristamme vuosisataisena sotaisana läpikulkupaikkana tuli meillekin selväksi.

Liittymättä mitenkään arkeologiaan, käväisimme myös "hiekkakaivoksilla", jotka kooltaan ällistyttivät, koska ne kuuleman mukaan ovat kuitenkin veden syövyttämiä käytäviä ja niissä pystyi ihminen lampun kanssa kulkemaan satoja metrejä. Sen hienompaa hiekkaa mitä niiden lattialla oli emme ole nähneet missään ja voi kuvitella, että seinät pysyvät muodossaan ainoastaan koska hiekka on kosteaa, kuivuttuaan aivan pölyä.

Erikoinen nähtävyys oli myös virolainen nuorisoseuran talo, jossa piipahdimme uteliaisuuttamme sisälläkin katsomassa miten paikkakunnan nuoret virittäytyivät diskoillan tunnelmaan.

Loppukaneettina voi todeta, että kolme pakettiautollista varusteita ja 10 hengen retkue, asiastaan innostuneena, saa aikaan veden alle muutaman neliön suuruisen dokumentoidun "läiskän", joten tutkittavaa asuinpaikkaa jäi vielä jokseenkin 700 neliötä.

Saaliiksi ja konservoitavaksi kertyi puoli ämpärillistä keramiikkaa, kuvia, mittauksia, kuriositeettina teräsvanne, jonka käyttötarkoitusveikkaukset jakaantuivat kaulakorusta belaruksen männän renkaaseen tai rapumerran vanteeseen. Tutkijat tutkivat asiaa.

Reissu oli meille antoisa, uusi ja opettavainen kokemus.

Käsityksemme siitä, että vedenalainen / meriarkeologia on upea, monipuolinen ja hyödyllinen lisä joka rikastuttaa sukellusharrastustamme, vahvistui entisestään.

 

Puheenjohtajan tilannekatsaus

Syyskokouksen lähestyessä on aika luoda katsaus seuran edesottamuksiin kuluvan vuoden aikana. Seuran kurssitustoiminta hankkimamme NAS koulutuspaketin tiimoilta on lähtenyt vilkkaasti käyntiin. Kursseja on pidetty kaiken kaikkiaan seitsemän. Näistä neljä on ollut introkursseja ja kolme NAS part I kursseja. Vuoden ensimmäinen kurssi pidettiin Länsi-Uudenmaan Aikuiskoulutuskeskuksen Innofocuksen tarkastussukelluskurssilaisille 17.-19.03.-03. Kolmipäiväinen kurssitus sisälsi sekä introkurssin, että NAS part I kurssin. Seuraavana vuorossa oli intro kurssi seuran jäsenille Hylkysaaressa Suomen merimuseon tiloissa 04.05.-03. Introkurssia seurasi part I kurssi jäsenille Ojamon kaivoksella Innofocuksen tiloissa14.-15.06.03. Samassa yhteydessä pidettiin 15.06. sunnuntaina myöskin introkurssi urheilusukellusseura H2O jäsenille. Viimeisin intro- ja part I tason kurssitus vedettiin syyskuun alussa 01.-03.09.-03. Innofocuksen sukellusopaskurssin yhteydessä. Innofocuksen ammatillisen sukelluskoulutuksen yhteydessä vedetyillä kursseilla on katettu seuran kuluja ja samalla lunastettu osuuttamme innofocuksen kanssa tehdystä sopimuksesta, joka antaa seurallemme mahdollisuuden käyttää innofocuksen koulutustarpeisiimme erittäin hyviin sopivia Ojamon kaivoslampea ja sen yhteydessä olevia luokkatiloja. Lisäksi seuramme on ollut myös lisäämässä maassamme ammatillisesti sukeltavien tietoutta meriarkeologiasta. Perustason kurssien lisäksi seuran jäsenillä oli myös heinäkuussa 05.-13. päivä mahdollisuus edetä NAS kolutussysteemissä suorittamalla part II ja part III osioita Virossa Koorkülän Valgjärvellä suoritetuissa vedenalaisarkeologisissa kaivauksissa. Tämäkin koulutus toteutettiin yhteistyössä Innofocuksen kanssa.

Koulutustoimintamme on siis ollut varsin aktiivista ja suunnitelmiemme mukaista. Samalla tarve saada Englannista hankkimamme koulutuspaketti käännettyä suomeksi on myös lisääntynyt. Käännöstyö onkin jo aloitettu ja tällä hetkellä valmista suomenkielistä tekstiä on noin 40 sivua. Käännöstyötä tekee kielenkääntämisen ammattilainen FM Hanna Talasniemi jonka kääntämä teksti luetutetaan vielä läpi meriarkeologian ammattilaisilla ja seuran hallituksella.

Seura on syyskuun alussa myös varannut itselleen uuden www osoitteen viestintäviraston toteuttaman nettisivujen osoitteihin liittyvän uudistuksen yhteydessä. Onnistuimme vihdoin varaamaan itsellemme jo pitkään tavoittelemamme www.mas.fi osoitteen. Uusi osoitteemme on vanhaa osoitettamme lyhyempi, käytännöllisempi ja kansainvälisempi. Lyhenne MAS on äkkiä summattuna sama ainakin kaikilla skandinaavisilla kielillä, englanniksi ja viroksi. Myös vanha netti osoitteemme säilyy toistaiseksi voimassa.

Seura on kuluvana vuonna ollut aktiivinen myös perinteisemmän tiedottamisen saralla järjestämällä 12.-13.04.-03. merihistorian päivät yhdessä merihistoriallisen yhdistyksen kanssa. Tämän kertaiset päivät järjestettiin Turussa yhteistyössä Forum Marinumin kanssa ja niistä saamamme palaute on ollut poikkeuksetta myönteistä. Merihistorian päivien yhteydessä seuramme sai myös mukavasti myönteistä julkisuutta Turun alueen viestimissä.

Kuluvana talvikautena suunnitelmissamme on tehdä jälleen seminaarimatka, joka on suunnattu vain seuramme omille jäsenille. Matkamme kohdistuu Riikaan ja ajatuksena on, että matkan ajankohta olisi 11.-13.04.-04. Matka tehdään Silja Operalla ja laivamatkan aikana meillä on mahdollisuus kuulla seuramme jäsenten aktiviteeteista vedenalaisen arkeologian alalla. Riikassa tutustumme mm. kansallismuseoon ja merimuseoon. Matka toteutetaan mikäli osallistujia on vähintään 20 henkeä. Toivommekin, että kaikki jotka ovat kiinnostuneita matkasta esittäisivät alustavan kiinnostuksensa matkaa kohtaan Tuire Jylhälle email:jylha@laakeri-systems.fi tai puh. 050-5907207.

Seuran toiminta kuluvana vuonna on nähdäkseni ollut varsin aktiivista ja sääntöihimmekin kirjatut tavoitteemme edistyneet monella rintamalla. Aktiivinen toiminta tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että tehtävien töiden määrä lisääntyy. Tässä mielessä tekijöitä ei ole koskaan liikaa ja toivonkin vilpittömästi, että mahdollisimman moni saapuisi syyskokoukseen ja olisi myös valmis ottamaan tehtäviä hoitaakseen. Seuran aktiivisuuden ylläpito riippuu vain ja ainoastaan meistä jäsenistä.

 

Syyskokouskutsu

Toivotamme kaikki seuran jäsenet lämpimästi tervetulleeksi seuran syyskokoukseen lauantaina 18.10.2003 klo 16.00 HYY:n edustussaunatiloihin Helsinkiin. (Kaivokatu 10 A, 9 krs).

Varsinaisen syyskokouksen jälkeen seuramme jäsenille tarjotaan mahdollisuus kuulla Helsingin yliopiston tutkijan Henrik Janssonin esitelmä Meidän merellinen perintömme – Vårt maritima arv projektista.

Lisäksi jäsenille tarjotaan myös mahdollisuus saunomiseen ja yhteiseen illanviettoon pienen purtavan ja palanpainikkeen kera.

Kokouksen esityslista

  1. Kokouksen avaus.
  2. Kokouksen puheenjohtajan, sihteerin, kahden pöytäkirjan tarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valinta.
  3. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen.
  4. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen.
  5. Toimintasuunnitelman, tulo- ja menoarvion sekä varsinaisten jäsenten liittymis- ja jäsenmaksujen sekä kannatusmaksun suuruuden vahvistaminen.
  6. Hallituksen puheenjohtajan ja muiden jäsenten valinta seuraavaksi kalenterivuodeksi.
  7. Kahden tilintarkastajan ja heille kahden varamiehen valinta. Tilintarkastajien toimikausi on kalenterivuosi.
  8. Muiden asioiden käsittely.
  9. Kokouksen päättäminen.

 

Tervetuloa !
Hallitus
Liitteeksi jäsenkirjeeseen:

 

MoSS-projekti –
Pohjois-eurooppalaisten hylkyjen kuntokehityksen seuranta,
suojelu ja esittely - yhteisprojekti vedenalaisen kulttuuriperinnön vaalimiseksi

MoSS-projekti on kehitetty vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelun, hoidon, tutkimuksen ja esittelyn kehittämiseksi. Siihen kuuluvat Suomi (koordinaattori), Ruotsi, Hollanti, Iso-Britannia, Saksa ja Tanska. Suomessa projektin tutkimuskohteena on Vrouw Maria -hylky. Projektia rahoitetaan EU:n kulttuuri 2000-ohjelman myöntämällä tuella.

Toivomme meriarkeologisen seuran jäsenten tutustuvan projektin internet-sivuihin (www.mossproject.com). Pyrimme päivittämään sivuja mahdollisimman usein ja kertomaan projektin tuloksista, julkaisuista ja tulevista tapahtumista. Projektin puitteissa järjestetään vielä yksi yleisölle avoin seminaari, joka pidetään 3.-6.6.2004 Portsmouthissa, Englannissa. Lisätietoja seminaarin ohjelmasta löytyy kevään 2004 kuluessa sekä projektin tiedotuslehdestä (MoSS-Newsletter) että internet-sivuilta. Toivomme mahdollisimman paljon osanottajia myös Suomesta !

Terveisin,
Tutkija, projektin vt. koordinaattori Riikka Alvik
Suomen merimuseo
email: riikka.alvik@nba.fi