Jäsenkirje 4/2003

Seuran postiosoite:

Suomen meriarkeologinen seura ry
c/o Jylhä
Kunnaankuja 3 C 17
01370 VANTAA
Pankkiyhteys: Sampo 800010-70410015
WWW-sivu: http://www.mas.fi

Seuran hallitus
Seuran hallitus on kokoontunut tänä vuonna yhdeksän (9) kertaa. Sen lisäksi maaliskuussa pidettiin seuran vuosikokous ja lokakuussa seuran syyskokous.

Syyskokouksessa valittiin vuodelle 2004 uusi hallitus, jonka kokoonpano on
seuraava:

www.mas.fi
Edellisessä jäsenkirjeessä mainittiin uuden verkkotunnuksen www.mas.fi käyttöönotosta.
Muutos ei kuitenkaan tapahtunut niin nopeasti kuin etukäteen ajateltiin, mutta nyt se on vihdoinkin käytössä.

Jäsenten sähköpostiosoitteet
Jos jäsenten joukossa on vielä niitä, jotka eivät ole lähettäneet sihteerillemme Tuirelle omaa sähköpostiosoitetta, niin pyydetään se lähettämään ensi tilassa email: jylha@laakeri-systems.fi

Jäsenkirjeen aiheita
Lähettäkää hyvät jäsenet jotakin tekstiä jäsenkirjeeseen. Kirjoituksen pituus tai lyhyys on sivuseikka, kunhan se vain jollakin tavalla liittyy meriarkeologiaan. Kysymyksessä ei todellakaan tarvitse olla mikään tieteellisen tutkimuksen kaltainen kirjoitus, vaan aivan tavallinen juttu. - Esimerkiksi jokin tieto tai kokemus veden alla. Myös hyvät käytännön vinkit hylkyjen dokumentoinnissa kiinnostavat monia. Ei ole mitään väliä sillä, ovatko ne ehkä jo joillekin tuttuja, koska joukossa on varmasti myös niitä, joille ne olisivat uutta ja tarpeellista tietoa.

T-paidat ja lippikset
Seuran logolla varustettuja T-paitoja ja lakkeja voi edelleen tilata Tuirelta.

Jääsukellukset
Seuran jäsenillä on mahdollisuus päästä Pekka Paanasalon mukana jääsukellusreissuille kohteiden niin salliessa. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Pekkaan ja kysyä asiaa tarkemmin. email: pekka.paanasalo@nba.fi

Yleistä
Vuosi 2004 on seuran yhdeksäs toimintavuosi. Seuran tarkoituksena on edistää meriarkeologista tutkimus-, koulutus- ja harrastustoimintaa maassamme. Kaikkien näiden toimintojen peruskivenä on koulutus ja valistus. Seuralle tärkeänä ja jo pitkäaikaisena tavoitteena onkin ollut hankkia kattava ja perusteellinen suomalaisille urheilusukeltajille suunnattu koulutusjärjestelmä. Tässä tavoitteessa olemme kuluvana vuonna ottaneet pitkiä harppauksia eteenpäin. Englannista Nautical Archaeology Societylta hankkimaamme koulutuspakettiin perustuen on jo pidetty lukuisia kursseja. Seura panostaa edelleen tulevana vuonna voimakkaasti koulutuspaketin käännöstyöhön pyrkien sen loppuunsaattamiseen kuluvana vuonna. Kyseinen koulutuspaketti on myös kansainvälisesti tunnetuin koulutusjärjestelmä meriarkeologian alalla.

Tutkimus
Tutkimustoiminnan suhteen seura pyrkii ensimmäiseksi antamaan kaikille jäsenilleen tarvittavat perustiedot alan tutkimuksiin osallistumisen mahdollistamiseksi, tarjoamalla jäsenistölleen koulutusta meriarkeologiaan liittyvissä asioissa. Toisessa vaiheessa pyritään kuluneen vuoden tapaan tarjoamaan jäsenistölle mahdollisuuksia olla mukana alan ammattilaisten koordinoimassa tutkimustoiminnassa ja päästä sitä kautta konkreettisesti osallistumaan meriarkeologisten kohteiden tutkimuksiin, niin sukeltamalla, kuin muihinkin tutkimuksen osa-alueisiin paneutumalla.

Koulutus
Englannista Nautical Archaeology Societylta hankkimamme koulutuspaketti pyritään vuoden 2004 kuluessa kääntämään englannista suomeksi ja muutamat sen kohdat, erityisesti meriarkeologiaa koskeva lainsäädäntö mukauttamaan olosuhteitamme vastaaviksi. Samoin pyritään kääntämään opetusmateriaaliin oheislukemistona kuuluva NAS Guide for Underwater Archaeology kirja. Käännösten valmistuttua Suomen meriarkeologisen seuran koulutus on standardisoitu tasolle joka takaa jokaiselle Suomen meriarkeologisen seuran kurssituksen käyneelle vankat perustiedot meriarkeologiasta. Suomen kielinen olosuhteisiimme mukautettu opetuspaketti mahdollistaa kurssiemme tason vakiinnuttamisen pitkäjänteisen ja laadukkaan koulutuksen mahdollistamiseksi. Seura tuleekin tulevana vuonna jatkamaan voimakasta panostustaan koulutuspaketin sisäänajoon suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi sekä pakettiin perustuvan, kaikille meriarkeologiasta kiinnostuneille suunnatun koulutustoiminnan saattamiseksi entistä vakaammalle pohjalle.

Tiedotus
Seuran web-sivut ovat olleet toiminnassa syksystä 2000 alkaen ja saaneet myönteistä palautetta. Pyrkimyksenä on kehittää seuran sivuja edelleen ja mahdollisuuksien mukaan saada niistä myös jonkinlainen englanninkielinen versio mainostamaan toimintaamme myös suomenkieltä ymmärtämättömille meriarkeologiastamme kiinnostuneille tahoille. Tähän liittyen seura on myös rekisteröinyt uuden ytimekkäämmän ja kansainvälisemmän osoitteen www.mas.fi kotisivujemme osoitteeksi. Tehdessämme omaa toimintaamme internetissä tunnetuksi, lisäämme samalla oman jäsenistömme mahdollisuuksia toimia myös kansainvälisissä projekteissa niin halutessaan. Seuran jäsenille suunnattua jäsentiedotetta pyritään julkaisemaan neljä kertaa vuodessa, kuten kuluneena vuotenakin.

Muu toiminta
Seura hakee tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenyyttä, koska jäsenyyden katsotaan edesauttavan seuraa pääsemään tavoitteisiinsa ja olevan myöskin sopusoinnussa tieteellisten seurojen valtuuskunnan pyrkimysten kanssa.

Seura pyrkii järjestämään vedenalaisen arkeologian päivät laivaseminaarina ja tekemään samalla matkan Riikaan tutustuen kaupungin rikkaaseen merelliseen historiaan keväällä 2004. Seura tarjoaa kuluneen vuoden tapaan jäsenistölle mahdollisuuksia syventää tietojaan ja näkemyksiään meriarkeologiasta mm esitelmätilaisuuksia järjestäen.

Seura pyrkii järjestämään jäsenistölleen ainakin muutamana viikonloppuna mahdollisuuden virkistyssukelluksiin meriarkeologisilla kohteilla, kuten esimerkiksi Kronprins Gustav Adolfin hylyn hylkypuistossa.

Seura pitää yllä yhteistyötään vakiintuneiden yhteistyötahojensa, kuten Suomen merimuseon, englantilaisen Nautical Archaeology Societyn ja Länsi-Uudenmaan ammatillisen aikuiskoulutskeskuksen Innofocuksen kanssa ja on avoin yhteistyölle myös muiden seuran toimialaan liittyvien seurojen ja instanssien kanssa.

Paneelikeskustelu merihistoriasta
Suomen merihistoriallinen yhdistys ry järjesti 12.11.2003 Kansallismuseossa paneelikeskustelun merihistorian tutkimuksesta ja tilanteesta Suomessa. Puheenjohtajana toimi merihistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja Sakari Lehmuskallio ja paneelikeskustelijoina olivat Suomen merimuseon yli-intendentti Marja Pelanne, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Kaarina Dromberg, neuvotteleva virkamies Risto Ruohonen opetusministeriöstä, museonjohtaja Tiina Merisalo Helsingin kaupunginmuseosta, Suomen merimuseon tutkija Ismo Malinen ja Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Jussila. Tilaisuuteen osallistui noin 80 kuulijaa ja kyselijää.

Tilaisuuden aluksi merimuseon yli-intendentti Marja Pelanne kertoi merihistorian toimintakentän laajuudesta ja monipuolisuudesta. Kolmen ammatillisesti hoidetun merimuseon (Maarianhamina, Turku, Helsinki) lisäksi Suomessa on useita harrastajien ylläpitämiä merimuseoita (mm. Loviisa, Vaasa, Kristiinankaupunki). Monissa kaupunginmuseoissa on merihistoriallisia kokoelmia. Lisäksi suuri joukko erilaisia yhdistyksiä ja seuroja toimii merihistorian ja vedenalaislöytöjen kentällä. Merihistorian opetusta annetaan, tosin rajoitetusti, Helsingin yliopistossa.

Merimuseon sijainti ja muita kysymyksiä
Yleisökeskustelun alkupuolella käsiteltiin Suomen merimuseon Kotkaan sijoittamispäätöstä. Kaarina Dromberg, joka aikoinaan kulttuuriministerinä teki päätöksen museon Kotkaan siirtämisestä, kertoi päätöksensä taustasta: Helsinkiin rakentaminen olisi tullut liian kalliiksi eikä valtion talous sitä sallinut. Kotkan sen sijaan on mahdollista vielä muutamien vuosien ajan saada EU:lta rakennerahastotukea, millä katetaan osa kustannuksista. Dromberg arveli, että merimuseon toimintaa Kotkassa helpottaa se, että Kotka kehittää koko ajan aktiviteettejaan kulttuurin alalla ja Venäjän turismi tuo toivottavasti museolle kävijöitä. Risto Ruohonen, joka johtaa opetusministeriössä merimuseon siirtotyöryhmää, totesi omassa puheenvuorossaan, että hallituksen hajasijoittamisperiaate vaikutti vahvasti sijoittamispäätökseen.

Yleisesti ottaen keskusteluun osallistujat suhtautuivat merimuseon siirtoon rauhallisesti; eihän asialle enää mitään voi. Merimuseon sijoituspaikkaa enemmän eri yhdistysten edustajat tuntevat huolta valtiovallan riittämättömästä kiinnostuksesta merellisen perinteen eri osa- alueita kohtaan. Suomen Höyrypursiseuran näkökulmasta perinnelaivojen asemaa tulisi parantaa ja valtionapua mieluusti kasvattaa. Laivahistoriallinen yhdistys toivoi, että Helsingin kaupunginmuseo kiinnittäisi huomiota laivatelakoiden dokumentointiin, ja että merimuseon kirjasto ja arkisto jätettäisiin Helsinkiin, missä ne olisivat helpommin laivoja tutkivien asiakkaiden saatavilla. Meriliiton edustaja toivoi, että Kotkaan tulevassa uudessa merimuseossa korostettaisiin käytännön merenkulkua eikä niinkään meriarkeologiaa.

Helsingin kaupunginmuseolta toivottiin, että se alkaa merimuseon muuton jälkeen esitellä merihistoriaa laajemmin. Museonjohtaja Tiina Merisalo totesi merihistorian esittelyn olevan vain yksi osa kaupunginmuseon tehtävää, eikä esim. erillistä merihistorian osastoa voida luoda eikä uutta museota perustaa.

Oman seuramme puheenjohtaja Kalle Virtanen tiedusteli vedenalaisen kulttuuriperinnön resurssien kohtaloa merimuseon siirtoprosessin yhteydessä. Merimuseon yli-intendentti Marja Pelanne kertoi, että vedenalaisen arkeologian toiminnot yhdistetään vuoden 2004 alusta lähtien Museoviraston arkeologian osastoon ja toiminnot pyritään pitämään Helsingissä Museoviraston muiden kulttuuriympäristötoimintojen yhteydessä. Asiasta on tehty esitys opetusministeriölle. Lähivuosina vedenalaiseen arkeologiaan ollaan vihdoin ja viimein saamassa joitakin lisävirkoja.

Merihistorian toimijoiden yhteistyön tiivistäminen
Paneelikeskustelun loppupuolella keskustelun taitava puheenjohtaja Sakari Lehmuskallio ohjasi keskustelun siihen, miten merihistorian toimijakenttää ja yhteistyötä voisi tiivistää. Todettiin, että merimuseoiden olisi oltava tietopankkeja, jotka yhdistävät tutkijoita ja huolehtivat omalta osaltaan aineistojen saatavuudesta. Yksi tutkijoita helpottava toimi olisi merimuseoiden kokoelmatietojen vieminen internetiin. Suomen merihistoriallisen yhdistyksen edustaja kertoi merihistorian harrastajatutkijoiden tapaamisesta viimeisimpien merihistorian päivien aikana Turussa. Harrastajatutkijoita on runsaasti. Yhdistyksen nettisivuille on koottu harrastajatutkijoiden yhteystietoja ja tutkimusaiheita, jotta tutkijat voivat olla yhteydessä toisiinsa ja vaihtaa tietoja ja kokemuksia.

Toivottiin, että merihistorian päivät pidettäisiin vuosittain (nyt niitä pidetään joka toinen vuosi) ja vastuutahoksi esitettiin Suomen merihistoriallista yhdistystä. Toivottiin myös, että saataisiin luoduksi valtakunnallinen merihistorian harrastajien lehti esim. verkkolehtimuodossa. Esitettiin ajatus merihistorian neuvottelukunnan luomisesta merihistorian aseman vahvistamiseksi.

Kaiken kaikkiaan keskustelu toi mielestäni esiin sen, että Suomessa on paljon merihistorian eri osa-alueiden harrastajia ja hyvin vähän niitä, jotka tekevät ammatikseen merimuseotyötä tai merihistorian tutkimusta. Merihistorian harrastajat saavat merimuseoiden rinnalla paljon aikaan merihistorian tutkimuksessa ja esittelyssä. Vähälukuiselta ammattilaisjoukolta he toivoisivat enemmän tukea, ohjausta ja osallistumista kuin mihin ammattilaisresurssit tuntuvat riittävän.

Merimuseon siirto pois Helsingistä
Lopuksi käytän tilaisuutta hyväkseni ja kerron seuramme jäsenille merimuseon siirtoprosessista, joka tuntuu melko sattumanvaraiselta tapahtumasarjalta. Museovirasto, opetusministeriö ja Helsingin kaupunki olivat järjestämässä merimuseokysymyksen ratkaisua Helsingissä, kun kulttuuriministeri Suvi Linden yllättäen kertoi julkisuuteen, että Suomen merimuseo siirretään Turkuun Forum Marinumin yhteyteen. Alkoi jonkinlainen huutokauppa merimuseosta ja pääideana tuntui olevan se, missä merimuseota halvimmalla pyöritettäisiin.

Opetusministeriö teetti konsulteilla selvityksen, jossa Helsinki todettiin merimuseon toiminnan kannalta parhaaksi paikaksi. Lindenin seuraaja Kaarina Dromberg sanoi merimuseolle viimeiseen asti, että hän esittää sijoituspaikaksi Helsinkiä, mutta tammikuussa 2003 Drombergin ja opetusministeriön kanta muuttui täydellisesti yhdessä vuorokaudessa muiden ministerien kannan mukaiseksi. Merimuseolaisille jaettiin muistio, jossa todetaan, että toiminnallisesti ja taloudellisesti Helsinki on paras vaihtoehto, mutta valtioneuvoston hajasijoitustavoitteen vuoksi Kotka valitaan sijoituspaikaksi. Hajasijoitus oli vahvasti esillä juuri vaalien alla. Hajasijoituslautakunnan puheenjohtajan mukaan merimuseon siirrolla on suuri symbolinen merkitys. Eli siis jotenkin niin, että jos ei edes näin pientä ja vaatimatonta laitosta saada siirrettyä, niin hajasijoituspolitiikalta menee uskottavuus. Merihistorian esittelyn parhaat mahdolliset toimintaedellytykset olivat sivuseikka prosessissa.

Nyt merimuseon siirtoa valmistellaan. Kotka järjestää merimuseorakennuksen suunnittelusta arkkitehtikilpailun vuoden 2004 aikana. Rakennuksen pitäisi olla valmiina 2007. Uusi merimuseo avattaneen keväällä 2008 mahdollisesti samassa rakennuksessa Kymenlaakson maakuntamuseon uusien tilojen kanssa. Merimuseon nykyinen vakituinen henkilökunta ei näillä näkymin siirry museon mukana Kotkaan, vaan valmistelee siirtoa ja siirtyy sitten Museovirastossa muihin tehtäviin. Osa jäänee ainakin toistaiseksi Hylkysaareen hoitamaan vedenalaisen kulttuuriperinnön tehtäviä, jotka kuuluvat 2004 alusta lähtien Museoviraston arkeologian osastoon.

Juhani Grönhagen
( Seuran puheenjohtajana 1995-2000, hallituksen jäsenenä 1995-2003 )
Nyt on aika muistella

Seuran perustamisvaiheet
Nyt on tullut aika meidän konkareiden, Heikki Koistisen ja minun, antaa tilaa uusille voimille seuramme hallituksessa, jossa ehdimme toimia kahdeksan vuotta. Hienoja muistojen kultaamia ja rikkaita vuosia!

Muistan elävästi sen toukokuun viikon, jolloin villihanhien muuttoaikaan innokas ryhmä sukeltajia kokoontui m/aux Vivanille perehtymään meriarkeologian perusteisiin.

Helsingin yliopiston Kotkan osasto oli järjestänyt jo parina aikaisempana vuotena meriarkeologian peruskursseja. Jaksoilla halukkailla oli mahdollisuus suorittaa yhteensä kaksi opintoviikkoa meriarkeologian perusteita, teoriaa ja käytännön dokumentointia hylkykohteilla. Opettajina oli yliopiston, merimuseon ja käytännön vedenalais-tutkimuksen konkareita. Liikkeellä oltiin talkoohengessä omien töiden ohella - usko meriarkeologian merkitykseen eli voimakkaana.

Kurssit olivat suosittuja ja innostus suurta, mutta huoli va-tutkimuksen tulevaisuudesta kosketti monen sukeltajan mieltä kun tuli puhetta meriarkeologiseen tutkimustoimintaan käytettävissä olevista resursseista.

Muistikuviin nousee elävästi se toukokuun ilta vuonna 1995 kun Heikki Koistinen puki konkreettiseksi ehdotukseksi pohdintamme tarvittavista toimenpiteistä meriarkeologisen tutkimus- , koulutus- ja harrastustoiminnan edistämiseksi Suomessa. Kaikki paikalla olleet 22 sukeltajaa yhtyivät Heikin ehdotukseen Suomen meriarkeologisen seuran perustamisesta. Tuo vedenalaisen tutkimuskohteen äärellä pidetty perustamiskokous nimesi työryhmän valmistelemaan seuran perustamisasiakirjoja.

Merimuseossa 2. 9. 1995 pidetyn täydentävän perustamiskokouksen jälkeen jätettiin rekisteröintiasiakirjat yhdistysrekisteriin, joka hyväksyi seuramme 15.1.1996 nimellä Suomen meriarkeologinen seura ry, Finlands marinarkeologiska sällskap rf. Seuran puheenjohtajaksi valittiin allekirjoittanut, varapuheenjohtajaksi Heikki Koistinen, sihteeriksi Tiina Mertanen ja rahastonhoitajaksi Teemu Penttilä. Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Yrjö Kaukiainen ja Anne Vikkula Helsingin yliopistosta, Pekka Toivanen Pietarsaaren kaupunginmuseosta, Maija Fast Suomen merimuseosta sekä sukeltajien edustajiksi Sallamaria Tikkanen, Jarmo Poussa, Eka Metsävuori ja Hannu Konttinen.

Matkoja, kursseja ja seminaareja
Heti perustamisesta lähtien lähdimme järjestämään jäsenkunnallemme tutustumismatkoja erilaisiin merihistoriallisiin kohteisiin. Jo perustamissyksynä matkasimme 47 sukeltajan joukolla Tallinnan merimuseoon. Matkalla pidettiin epävirallinen syyskokous, jossa vielä epävirallinen hallitus sai arvokasta evästystä seuran tulevaan toimintaan. Matkasuosion rohkaisemina järjestimme seuraavan matkan toukokuussa 1996 Pietarin upeaan merimuseoon, jonne menimme uudelleen elokuussa 2000. Muita matkakohteitamme ovat olleet Tukholmassa Sjöhistoriska museet ja Wasamuseet maaliskuussa 2002, Pietarsaaren museokohteet,Vega- ja Jacbstads Vapen laivat sekä Nautorin upea veneveistämö huhtikuussa 1998. Viron mielenkiintoiset kohteet ovat saaneet meidät liikkeelle. Lokakuussa 1998 vierailimme Tallinnassa, Tartossa ja Pärnussa sekä lokakuussa 1999 Saarenmaalla.

Koulutustoimintakin oli alusta alkaen vilkasta: erityisesti on mieleen jäänyt elokuussa 1998 Jussarössä Patrik Forsbomin ansiokkaasti isännöimä kolmipäiväinen kurssi, jossa meitä oli 27 sukeltajaa ja kuusi kouluttajaa. Meriarkeologian perusteiden lisäksi osallistujat pääsivät tutustumaan Jussarö I, Jussarö II ja Jussarö III hylkyihin. Samana syksynä koulutimme tamperelaisia sukeltajia Muroleessa Ruovedellä. Vedenalaisen kuvauksen saloihin tutustuttiin seuraavana syksynä Hylkysaaressa järjestetyllä kurssilla. Sukeltajamme ovat päässeet soveltamaan saamiaan oppeja joissakin merimuseon osoittamissa vedenalaiskohteissa ja laajoissa pohjainventoinneissa esimerkiksi Pikkalanlahdella, Jussarön ja Tammisaaren vesillä. Näillä kursseilla ja kenttätutkimuksissa sukeltajamme saivat hyvää kokemusta meriarkeologisista tutkimusmenetelmistä.

Jussarössä isäntämme Patrick Forsbom kertoo kurssilaisille saaren historiasta

Kaivattiin kuitenkin lisäoppia ja tietotasoa mittaavia standardeja, joita joukko kokeneempia tutkimuksesta kiinnostuneita jäseniämme haki keväällä 2002 Englannista Portsmouthista NAS:n kurssilta. Kyseinen koulutusohjelma katsottiin niin hyväksi että se päätettiin ottaa käyttöön meillä Suomessakin. Tällä hetkellä laaja englanninkielinen kurssimateriaali on käännettävänä Heikki Koistisen opetusministeriöltä hakeman apurahan turvin. Tässä yhteydessä on tilaisuus esittää kaikkien meidän puolesta kiitokset asiaan vihkiytyneille, mutta erityisesti Heikille kun hänkin nyt siirtyy rivijäseneksi.

Varsinaisena ylpeydenaiheena haluan mainita yhdessä Helsingin yliopiston, Suomen merimuseon, Suomen merihistoriallisen seuran ja eri museoiden kanssa järjestämämme valtakunnalliset merihistorian ja vedenalaisen arkeologian päivät, joita on ehditty pitää tähän mennessä Kotkassa, Helsingissä ja Turussa.

Seuramme on kantanut huolta myös meriarkeologisesta tutkimuksesta Suomessa. Tammikuussa 2002 lähetimme opetusministeriölle kirjelmän, jossa oli kannanottomme Suomen merimuseon uudistamiseksi ja sijoittamiseksi tehdystä hankesuunnitelmasta. Esitimme huolemme mm. tutkimusresurssien riittävyydestä.

Kun innostuu muistelemaan niin eihän siitä tahdo tulla loppua: mutta kun on mitä muistella! Mielestäni me konkarit voimme olla ylpeitä kuluneista vuosista ja kiitollisina toivottaa menestystä nykyiselle hallitukselle. Työtä on paljon, paljon on saatu aikaan ja vielä enemmän on saavutettavissa - siis eteenpäin!