|
Vedenalaisen kulttuuriperinnön kansainvälinen suojelu
edistyy Unesco on tehnyt suojelusopimuksen Suojelulla on kiire, koska vedenalaista kulttuuriperintöä uhkaa yhä lisääntyvässä määrin arkeologiset periaatteet sivuuttava kontrolloimaton kaupallinen hyödyntäminen. Kaupalliseen hyötyyn pyrkivän toiminnan mahdollistaa nykyinen kehittynyt vedenalaistekniikka, jonka avulla tavoitetaan historialliset löydöt sijainnista ja syvyydestä riippumatta. Vedenalainen kulttuuriperintö ei uusiudu, joten sen myymiseen tähtäävä kaupallinen hyödyntäminen hävittää lopullisesti kansojen yhteistä historiallista tietoa. Sopimuksen valmisteluun on osallistunut asiantuntijoita lähes 100 maasta. Osallistujat ovat edustaneet merioikeudellista, meriarkeologista ja muinaismuistohallinnollista asiantuntemusta maailman kaikilta maantieteellisiltä alueilta. Unescon 31. yleiskokous hyväksyi sopimuksen marraskuun alussa 2001. Sopimuksen hyväksymistä kannatti 87 maata (Suomi mukaan luettuna), sitä vastusti neljä maata (Norja, Venäjä, Turkki ja Venezuela) ja 15 maata pidättäytyi äänestämästä. Kun 20 maata on ratifioinut sopimuksen, siitä tulee osa kansainvälistä lainsäädäntöä sopimuksen jäsenmaissa. Sopimuksen valmistuminen on tärkeä askel kansainvälisen oikeuden kannalta, koska sopimus täsmentää ensimmäistä kertaa valtioiden oikeuksia ja velvollisuuksia vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi kaikilla vesialueilla. Sopimuksen sisältö Sopimus sisältää ne kansainvälisen yhteistyön mekanismit, joilla vedenalaista kulttuuriperintöä suojellaan. Siinä selvitetään ne arkeologiset periaatteet, joita noudatetaan vedenalaiseen kulttuuriperintöön tarkoituksellisesti kohdistuvassa toiminnassa. Sopimus sisältää muun muassa seuraavat periaatteet:
Vastuuntuntoista ja kohteisiin kajoamatonta harrastajasukeltajien pääsyä kulttuuriperintökohteille tulee rohkaista yleisön tietoisuuden ja kulttuuriperinnön kunnioittamisen lisäämiseksi, mikäli pääsy kohteille ei ole ristiriidassa suojelun kanssa. Meripelastuslain ja löytötavaralain säädökset eivät sovellu vedenalaiseen kulttuuriperintöön. Vedenalaiseen kulttuuriperintöön tarkoituksellisesti kohdistuvan toiminnan on oltava viranomaisen valtuuttamaa. Kenttätutkimuksissa ja kaivauksissa on käytettävä sellaisia menetelmiä, jotka ovat mahdollisimman ei-kajoavia ja varovaisia. Kenttätutkimuksen vaiheet ja tehdyt toimenpiteet on dokumentoitava huolellisesti, jotta kulttuurinen, historiallinen ja arkeologinen tieto saadaan talteen ja tutkimuksen käyttöön. On pyrittävä vähentämään sellaisen toiminnan haitallista vaikutusta vedenalaiseen kulttuuriperintöön, jonka pääasiallisena kohteena kulttuuriperintö ei ole (esim. vesirakentaminen). Yhteys- ja lisätiedot Museovirasto Suomen merimuseo |