Pohjoisrannan köli
Kirjoittaja: Hannu Konttinen
Piirros: Hannu Konttinen

 

Pohjoisranta on Helsingin vanhaa satama-aluetta. Tätä aikaisemmin satama mainitaan Santahaminassa vuonna 1431. Pohjoisrantaan rakennettiin pistolaituri 1650 -luvun alussa. Laiturin sijainti oli nykyisen Aleksanterinkadun ja Mariankadun risteyskohdassa. Nykyinen Eteläsatama oli suuremmille laivoille liian matala. Sitä käyttivätkin ainoastaan pienemmät saaristo- ja rannikkoalukset. Pohjoisrannan pistolaituri toimi purku- ja lastauspaikkana vuoteen 1808, jolloin tulipalo marraskuun 17. päivän vastaisena yönä tuhosi laiturin.

Helsingin kaupunki suoritti Pohjoisrannassa ruoppaustöitä syksyllä 1990. Työt liittyivät Pohjoisrannan levennyshankkeisiin, jotka ulottuivat Meritullintorilta T -laiturin pengerrystiehen saakka. Ruoppaustöiden yhteydessä löytyi hylyn osia Meritullintorin edustalta sekä T -laiturin pohjoiselta sivulta laituripengerryksen alta.

Esineitä tai hylyn ehjiä rakenteita ei ollut mahdollista pelastaa. Ruoppaustyöt oli aloitettu ilmoittamatta hankkeista merihistoriantoimistolle. Asia tuli museoviranomaisten tietoon sattumalta erään huviveneilijän havaittua läjityskasassa laivanosia. Merihistoriantoimisto pysäytti työt välittömästi suorittaakseen tarkempia selvityksiä asiassa. Viikkoa myöhemmin 16.9.1990 ruoppaustöitä jatkettiin valvonnan alaisena. Muutamia viikkoja myöhemmin ennalta suunniteltu alue oli ruopattu sovittuun syvyyteen. Töitä voitiin nyt jatkaa ilman merihistoriantoimiston valvontaa.

Pidempi kölin osa on pituudeltaan 745 cm ja leveydeltään 40 - 42 cm. Lyhyemmän osan pituus on 495 cm ja leveys 37 cm katkospäästä. Ehjän pään leveys on 30 cm. Kölin sivuun on veistetty 4 cm levyinen uurros (punninki), johon kölisarja on ollut liitetty vinottaisin puuvaarnoin. Puuvaarnojen etäisyys vaihteli 30 - 51 cm:n välillä. Köliin on ollut kiinnitettynä kölisarja (punninkilankku). Jos kölisarjan leveys on noudattanut kaavaa 15 cm + [paksuus (4 cm): 2] saadaan punninkilankun leveydeksi 17 cm.

Kölin päällä ei ole lovetuksia pohjatukeille. Yhtään pohjatukkia ei saatu talteen asian toteamiseksi. Kölin päällä on nähtävissä kölipulttien jättämiä jälkiä. Pultit ovat kiinnittäneet sikokölin ja pohjatukit kölipuuhun. Kölin liitoksia ei ollut kummassakaan osassa. Pidemmän kölinosan loppupää on katkennut pulttausten kohdalta.

Kuinka suureen alukseen köli on kuulunut? Ainoat lähtökohdat ovat kölin neliöleikkausten sivut ja profiili. Rakenteidenjäreys on luonnollisesti riippuvainen myös aluksen käyttötarkoituksesta, jota ei tunneta. Kölin mitat antavat olettaa, että kyseessä on noin 40 - 45 metrin pituinen alus.

Ruoppaajan kauha tapasi 15.10.1990 pohjaliejusta uusia laivan rakenneosia. Nyt löydöstä ilmoitettiin merihistoriantoimistolle, jonka tutkija ja konservaattori lähtivät välittömästi paikalle. Ruoppaajan kauhan nostamat rakenteet olivat samantyyppisiä kuin aiemmin löydetyt. Ylös noussut kappale oli loppuosa kölistä sekä kappaleita pohjalankutuksesta.

Oletettavasti kun kysymyksessä on näinkin suuri tammirakenteinen laiva, on lähes varmaa, että se on rakennettu ulkomailla. Lähinnä kysymykseen tulee Itämeren valtiot ja Venäjä. Mahdollisuuksia on useita. Eräs mahdollisuus on Krimin sodan aikana väyläesteeksi upotetun aluksen jäänteet, jotka on tuotu rantapengerryksen täytteeksi. Mitään erityisiä viitteitä tästä ei kuitenkaan ole tiedossa.

Suomalaisilla laivanvarustajilla oli muutamia ulkomailta hankittuja suurikokoisiakin kauppa-aluksia. Suurimmat laivat joutuivat jäämään redille Vironniemen ja Korkeasaaren väliselle vesialueelle. Rahtien kysynnän vilkastuminen 1850 -luvun jälkeen johti siihen, että ulkomailta hankittiin lähes loppuun palvelleita laivanrunkoja. Teräsrunkoisten purjealusten voittokulku johti useiden puulaivojen hylkäämiseen. Mahdollisena voidaan näin ollen pitää, että laiva on ollut suomalaisten henkilöiden omistuksessa.

Milloin hylky on joutunut pengerryksen alle ja miten? On todennäköistä, että korjauskelvoton hylky tai sen suurimpia osia on siirretty nykyiseen löytöpaikkaansa tarkoituksella. Aikaisin ajankohta on 1840 -luvulla, jolloin Pohjoisrantaa koskevat ensimmäiset suunnitelmat toteutettiin. Seuraava mahdollisuus on 1889 - 1891, jolloin T -laituri valmistui ja vielä Pohjoisrannan pengertämisen aika 1900 -luvun alkupuolella.